Piilotin keväällä
2006 Hämeenlinnan Vanhan hautausmaan tuntumaan Suosikkikätkön. Olen tutkinut omien
kätköjeni tilastoja selvittääkseni, mistä geokätköilijät
pitävät. Eniten käyntejä keräävät helpohkot,
kaupunkiympäristössä olevat perusjemmat, joiden purkki on
mikrokokoinen. Se onkin ymmärrettävää, tuollaisia kätköjä on
mukava poimia vaikka ohikulkumatkalla, eikä tarvitse
sonnustautua ja varustautua kuten metsäretkille.
Mistä geokätköilijät
pitävät
Suosikkikätkön
suunnittelussa otin huomioon harrastajien mieltymykset. Tein siitä
kuitenkin "jakomielisen": sen voi ottaa pikakätkönä tai käyttää
vähän aikaa ja tutustua hautuumaahan. Kätkön kuittauksista on
voinut aistia, että monipuolinen historiallinen kohde ei juurikaan
kiinnosta tällaisten suosikkikätköjen etsijöitä. Tärkeintä on saada
nopeasti purkki bongattua, piste tilastoihin ja päästä jatkamaan
matkaa.
Monen
mielestä Suosikkikätkö on tylsä tusinajemma, vaikka se on täyttänyt
juuri pikakätkön tehtävänsä. Tarjolla olisi ollut enemmän, mutta
kun ei... Tilanne on siis kaksijakoinen: pikakätköistä ei pidetä,
mutta niitä kuitenkin etsitään eniten.
Jostain olen lukenut: "Kumma juttu tuo ihminen. Kokeakseen jotain
hienoa ja "suurta", se ei ole läheskään aina valmis uhraamaan sen
tavoitteluun aikaa."
Inhokkikätkö
on Suosikkikätkön pari. Ne liittyvät toisiinsa. Ehkä niinkuin jin
ja jang, vaikka en tunnekaan kiinalaista filosofiaa. Molemmat
sijaitsevat Vanhan hautausmaan laitamilla. Inhokkikätkö ei ole
pikakätkö, löytääksesi purkin sinun on vähän jaloiteltava ja
tutustuttava hautuumaahan. Inhokkikätkö on tietenkin ns.
laskumulti. Geokätköilyn pohjoismaisessa foorumissa esitettiin
syyskuussa 2006 jopa aloite, ettei tällaisia kätköjä
piilotettaisi ollenkaan: Miksi tehdä laskumulti kun vaihtoehtojakin
on?
Monikätkön
piilottaminen on paikallaan kun haluaa esitellä etsijöille jonkun
nähtävyyden ja purkkia ei saa piilotettua itse paikalle.
Monikätköllä voi myös ohjata geokätköilijöitä haluttujen pisteiden
kautta. Laskumultin edut ovat, että kohteista kerättävät tiedot
ovat yleensä paremmin säilyviä kuin kätköpurkit ja että on
mahdollista syventää hakijan tietoutta kätkön kohteesta.
Vanha
hautausmaa
Kun vuonna
1777 annetulla kuninkaan päätöksellä kaupunki siirrettiin
nykyiselle paikalleen, sijoitettiin seurakunnan hautausmaa
kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kuningas määräsi, ettei
hautausmaata saanut sijoittaa kirkon viereen eikä edes kaupungin
sisäpuolelle. Sitä varten mitattiin 400 x 400 kyynärän (noin 240 m
x 240 m) suuruinen alue Kaurialan pellolta.
Kaupungin
laajentuessa hautausmaa jäi ennen pitkää asutuksen keskelle. Niinpä
lääkintöylihallituksen pääjohtaja K. F. von Willebrand totesi
virkamatkallaan 1866, että hautausmaan sijainti oli epäedullinen
kulkutautien leviämistä ajatellen. Kolera olikin koetellut
erityisesti Hämeenlinnaa noina aikoina. Uuden hautausmaan paikaksi
valittiin Ahvenisto. Se vihittiin käyttöön vuonna 1872, jolloin
hautaaminen Vanhaan hautausmaahan määrättiin lopetettavaksi ja se
jäi puistoksi, jonka seurakunta 1906 luovutti kaupungin
hoitoon.
Vanhalla
hautausmaalla on runsaasti kukkaistutuksia ja puita. Sitä on
aikoinaan ympäröinyt aita, ensiksi puinen ja myöhemmin rautaketju
kivipylväiden varassa, mutta nykyään se on aitaamaton. Vanhimmat
muistomerkit ovat tykkänään kadonneet ja vain kymmenkunta
hautakiveä on ajalta 1820-1840. Nämä ovat tavallisimmin kookkaita
makaavia paasia. Pääosa säilyneistä risteistä ja kivistä on
peräisin 1850- ja 1860-luvuilta.
Kuvia
hautamuistomerkeistä (Suomen Sukututkimusseura)
Ilmoitetut
koordinaatit tuovat sinut Vanhan hautausmaan reunalla olevan
ortodoksisen kirkon (kartassa numero
5)
pääsisäänkäynnin luo. Kirkko on arkkitehti Mika Ernon suunnittelema
1962.
Ortodoksikirkon
kummassakin pääovessa on kapeita ikkunoita. Montako ikkunaa on
oikean puoleisessa ovessa? Talleta luku mielesi lokeroon
E. Tai voit sen kirjoittaa alempana olevaan
taulukkoonkin.
Keskellä
Vanhaa hautausmaata on nälkään kuolleiden muistokivi
(n:o
1).
Neljäsataa suurina nälkävuosina 1867-68 nälkään ja tauteihin
nääntynyttä lepää täällä. Paasi pystytettiin 1958
Muistitiedon keräystoimikunnan aloitteesta. Puuhamiehenä oli
erityisesti asioitsija Harald Toivola, joka on monen muunkin
Hämeenlinnan muistolaatan ja -merkin "isä".
Muistokiven laatassa on
ruusukkeita. Ruusukkeiden määrä on
C.
Vuonna 1918
kaatuneiden saksalaisten soturien muistoksi on pystytetty jyhkeä
monumentti (n:o 2). Muistomerkki oli
alunperin Tähtipuistossa. Se siirrettiin Vanhalle hautausmaalle
1962. Tähtipuisto nimettiin myöhemmin Sibeliuspuistoksi.
Hämeenlinnan ympäristössä tapahtuneissa sotatoimissa kaatuneet
saksalaiset haudattiin 2.5.1918 suurin juhlallisuuksin. Kaatuneita
oli kaikkiaan 16, heistä kolme upseeria. Myöhemmin samaan paikkaan
haudattiin Tuuloksessa Syrjäntaan taistelussa kaatuneita
saksalaisia. Nyt patsaan jalustassa on 56 nimeä. Osa saksalaisista
haudattiin ensin Tuuloksen kirkkomaahan, sitten siirrettiin
Tähtipuistoon ja viimeksi tänne. Jotkut vainajat on siis haudattu
kolmeen kertaan. Wila Martinin ja Urho Heinäsen veistämässä
paadessa on polvistunut, päänsä painanut sotilas ja teksti "Suomen
vapauden puolesta 1918 kaatuneille saksalaisille sotureille
kiitollinen Hämeenlinna" saksaksi ja suomeksi. Veistos on vuodelta
1921.
Monumentin jalustan
vasemman puoleisessa laatassa on ensimmäisenä erään Paulin nimi.
Laske, montako kirjainta on Paulin sukunimessä, saat
A:n.
Säveltäjämestari Jean
Sibeliuksen isä Christian Gustaf Sibelius on haudattu Vanhalle
hautausmaalle (n:o
3).
Christian (Kristian) Gustaf (Gustav) Sibelius syntyi
Loviisassa 10.12.1821, sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin
arvon 31.5.1860. Hän tuli Hämeenlinnan tarkka-ampujakoulun
lääkäriksi 1859, toimi Hämeenlinnan tarkka-ampujapataljoonan
ylilääkärinä ja kaupunginlääkärinä 1.1.1861-.
1860-luvulla
Christian Gustafin elämää hallitsivat onnellinen avioliitto ja
huolestuttavaksi kasvanut velkataakka. Kaupungin- ja
pataljoonanlääkärinvirkojen ohella rahaa toi kukoistava
yksityisvastaanotto. Christian Gustaf laski aivan realistisesti
voivansa olla 50-vuotiaana 1871 jo velaton mies. Toisin kävi.
1860-luvun puolenvälin katovuodet Suomessa kaatoivat Sibeliuksen
isän laskelmat ja veivät lopulta häneltä hengen.
Yksityisvastaanotto kuihtui pois yleisen hädän keskellä,
velkataakka kasvoi ja katovuosien aikaan yleistynyt lavantauti
koitui Christian Gustafin kuolemaksi 47-vuotiaana 31.7.1868.
Säveltäjä menetti isänsä alle 3-vuotiaana. Muistoksi hänestä jäi
pojalle vain muutamia tuokiokuvia ja hieman sikarin
tuoksua.
Sibeliuksen
suku
Sibeliuksen haudan
lähistöllä on erään Eva Augustan risti. Ei tämä olisi inhokkikätkö,
ellei mukana olisi vähintään yksi kimurantti laskutehtävä.
Merkitään Eva Augustan syntymä- ja kuolinaikaa seuraavasti: Pf =
synnyinpäivä, Kf = synnyinkuukausi, Vf = synnyinvuosi, Pd =
kuolinpäivä, Kd = kuolinkuukausi, Vd = kuolinvuosi. Laske Eva
Augustan nimessä esiintyvien A-kirjainten määrä, se on Ma. Ja vielä
Y-kirjainten määrä = My. Seuraavassa kaavassa SQRT tarkoittaa
neliöjuurta.
B = SQRT( Vd / (Vf + Pf + Kf + Pd + Kd - Vf - Ma )) -
My .
Näyttävimpiä
hautuumaan muistomerkeistä on empiretyylinen Nordenswan-suvun
hautakappeli (n:o
4).
Kappelin seinälaattojen
mukaan sinne on haudattu seitsemän vainajaa. Monenko sukunimi on
Nordenswan? Luku on D.
F:n saat kun katsot, onko Nordenswanin suvun
vaakunan kilvessä: joutsen = 2, tähti = 4, avain = 6 vai linna = 8
?
Kappelin
kupeella on kuvernööri Rehbinderin aidattu perhehauta. Otto Carl
Rehbinder syntyi Rautalammilla vuonna 1797. Hän toimi
Hämeenlinnassa Hämeen läänin kuvernöörinä vuosina 1841-1863.
Rehbinderillä oli tehtävään hyvät edellytykset: kansan olojen ja
tapojen tuntemus, hallinnollista kokemusta, tarmokkuutta ja
velvollisuuden tuntoa. Lisäksi hänellä oli hyvä kielitaito, suomea
hän osasi täydellisesti sekä hallitsi hyvin myös ranskan ja venäjän
kielen. Rehbinderin todetaan olleen monessa suhteessa ajastaan
edellä oleva tarmokas ja toimelias hallintomies, luonnonsuojelija
ja raittiusasioiden edelläkävijä, joka teki useita aloitteita
asuinkaupungissaan havaitsemiensa puutteiden parantamiseksi. Hän
kiinnitti huomiota lisäksi kaupungin ulkoiseen kaunistamiseen ja
kaupunkikuvan kehittämiseen.
Hämeenlinnan
puistojen kehittyminen pääsi varsinaisesti alkuun Rehbinderin
kuvernöörikauden aikana. Suurin työ oli Kaupunginpuiston
rakentaminen. Hämeen linnan pohjoispuolella sijaitseva Pyövelinmäki
oli vielä 1700-luvulla mestauspaikkana. Siitä kuvernööri Rehbinder
ryhtyi 1840-luvulla kunnostamaan Kaupunginpuistoa eli Parkkia. Hän
rakennutti jyrkille rinteille maisemapuiston, josta avautui upea
näköala linnalle. Alueelle koottiin kiviaitoja ja myöhemmin
maisemapuiston tyyliin myös tekorauniot sekä erilaisia huvimajoja.
Puistotyöt tehtiin paljolti vankityövoimalla. Rehbinder erosi
virastaan vuoden 1863 alussa ja kuoli vuonna 1873.
Inhokkikätkön
koordinaatit saat kun sijoitat laskemasi tai löytämäsi numerot
kirjainten paikalle.
d |
m |
A |
B |
C |
N
60° |
59. |
___ |
___ |
___ |
---------- |
----- |
----- |
----- |
----- |
d |
m |
D |
E |
F |
E
24° |
27. |
___ |
___ |
___ |
Turuntien
toisella puolella sijaitsee Suomen kasarmin alue. Turuntien
varrella olevat tiiliset miehistökasarmit samoin kuin
upseerikerhorakennus ovat 1910-luvulta. Nämä venäläisen
kasarmiarkkitehtuurin tyypilliset tiilirakennukset on jäsennelty
poikkeuksellisen rikkaasti. Suomen kasarmillakin on geokätkö.
Inhokkikätkö
(= The Detestable cache) is by the side of the old graveyard of
Hämeenlinna. You can stretch your legs by taking a little walk in
the cemetary. You can find there e.g. the grave of the father of
great composer Jean Sibelius (#3 on the
map) and monument of
german soldiers who died 1918 (#2).
The cache is
detestable because it is multi-cache with calculations. Some
geocachers hate these offset caches.
Cache
description is only in Finnish. Please email me if you are coming
to Hämeenlinna and want to search the cache, I send english
translation.
Osoite/Address: Erottajakatu 2
Jos käytät Internet Explorer'ia,
tulosta kätkökuvaus vaakasivulle tai käytä Print PDF
-linkkejä.