MK 2 - Uimareissu Traditional Geocache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Tämä kohde sisältää pätkän koordinaattia kätkölle Mustiksen mysteeri
Uintimahdollisuus. Auton voi jättää parkkiin N 61.00.412 E 028.17.733 ( = Parking cordinates).
Kätkö ei jää lumen alle, suksia tai lumikenkiä voi tarvita talvella :)
Includes a piece of kordinates to the cache Mustiksen mysteeri
You can swim there.
Snow doesn´t cover the cache, but you can need skis or snow shoes (if there is lots of snow :)
*****************************************************************************
FTF @ 04:40 , Ville Saari, 6 päivää julkaisun jälkeen. Onnittelut!
*****************************************************************************
Tämä on Pauli Matikaisen Mustakäsi-kirjasarjaan perustuva kätkö numero 2/8.
Lue lisää kätkösarjan "synnystä ja ohjeista" MK 1 - Meidän koulu -kätkön info-osasta.
* Saavumme tällä kertaa ns. Housulammelle, jonne jonkun uskalikon uimarin sanotaan hukkuneenkin.
Olkaa siis varovaisia.
Alla on ote kirjasta: Meidän kesäloma, 1981, Otava
This is cache number 2/8 from a series of caches created on the basis of Pauli Matikainen’s Mustakäsi- books. Read more information about "the birth and instructions" of this MK-serie in the page MK 1 - Meidän koulu.
* This time we arrive at the to so called Housulampi. It has been told that one reckless swimmer drowned here.
Be carefull, thus.
There is a chapter from the book Meidän kesäloma (Our summer vacation), below, but unfortunately only in Finnish. Sorry.
Olkaa hyvät! - Here you are!
Uimareissu
Heinäkuun alussa alkoivat kamalat helteet, ja me käytiin melkein joka päivä uimassa yhdellä lammella. Sinne on meidän kohdalta melkein kaksi kilometriä, mutta me käytiin siellä juostenkin. Se lampi on hurjan syvä keskeltä, mutta rannat siinä on aika mutaiset. Siksi kyläläiset onkin rakentaneet sinne laiturin, josta voi sukellella veteen tarvitsematta kahlata mudassa. Jos mutaa ei pöllytä, vesi on hirmu kirkasta. Kerran me otettiin Jasun ja Repan kanssa oikein eväätkin mukaan ja mentiin koko päiväksi lammelle. Laiturilla me alettiin kilpailla, kuka hyppäisi pisimmälle veteen. Vauhtia sai ottaa niin paljon kuin halusi ja veteenkin sai pudota, miten sattui. Me tehtiin hurjia hyppyjä. Kaikki pääsivät kamalan pitkälle ja oli vaikeaa arvioida, kuka voitti, kun veteen ei jäänyt mitään jälkiä. Repa mielestään oli tietysti varma voittaja, mutta ei se meistä Jasun kanssa ollut niinkään varmaa, ja niin me päätettiin pitää pellehyppykilpailut. Me hoiperreltiin laituria pitkin ja kaaduttiin veteen, miten sattui. Kerran Repa otti nenästään kiinni ja kaatui takaperin suoraan selälleen veteen, että läiskähti. Kun se nousi vedestä, sen selkä oli ihan punainen. Sitten minä otin hurjan vauhdin laiturilta ja ponkaisin hirmu ylös, tein ilmassa kierteitä ja syöksyin pää edellä veteen kädet sivuilla. Ensin pamahti hirmuisesti päähän ja sitten kuului: tumps! Tai en minä ole nyt ihan varma ole, kuuluiko mitään, mutta siltä se tuntui, ja minun pääni oli jossakin kiinni! Vatkasin päättäni kuin hullu, mutta se pysyi kiinni. Näkki! Minä ajattelin Olin ihan varma, että Näkki oli ottanut minut. Äiti nimittäin aina sanoo, että kaivoissa ja laiturien alla asuu Näkki, joka ottaa pikkulapsia kiinni, jos ne tulee veden partaalle kurkkimaan. Mutta sitten se laski minut irti. Nousin äkkiä pintaan ja vedin keuhkot täyteen ilmaa. Se tuntui hyvältä, mutta silmissä näkyi vain mustaa. Sitten kuului kuin joku olisi nauranut kamalasti. Puistelin päätäni, mutta nauru sen kuin yltyi. Kauhoin käsillä ympärilleni, ja pyyhkäisin naamaani. Siten näin pojat. Repa seisoi laiturilla ja Jasu sen alla. Molemmat nauroiovat ihan katketakseen. Minun pääni oli vieläkin kokonaan mudan peitossa. - Se oli muuten tiukassa, selitin pojille. - Vähältä piti, etten saanut sitä irti. - Jeh, pojat sanoivat. - Me luultiin, että sinä teit sen tahallasi. - En varmasti, minä sanoin ja kerroin, mitä olin veden alla ajatellut Näkistä. Pojat nauroivat koko ajatukselle. Mutta kun Jasu kysyi, voiko veden alla muka oikeasti ajatella, me päätettiin heti tehdä koe ja tutkia asiaa. Me painuttiin veden alle ja alettiin ajatella. Minä ajattelin, että mitähän ne olisivat kotona sanoneet, jos minä olisin tosiaan hukkunut. Sitten me ajateltiin vielä kaikkea muutakin, ja kyllä me päästyiin sellaiseen tulokseen, että käy se ajattelu veden allakin. Meistä se oli hieno tieteellinen tutkimus, ja me päätettiin kertoa siitä radion uutistoimitukselle. Olisi näet hulppeeta, kun radiossa illalla luettaisiin: - STT:n uutisia. Kolme suomalaista tutkijaa: Repa, Ana ja Jasu ovat tänään ratkaisseet ihmiskuntaa jo kauan askarruttaneen probleeman, voiko inhimillinen olento ajatella veden alla. Oikea vastaus tähän kuuluu lyhyesti: Kyllä voi. Tutkijat lyödään tänä iltana Suomen ensimmäisiksi rantaristiritareiksi klo 19.00 Presidentinlinnassa. Kyllä siinä sitten olisi koko kylällä ihmettelemistä, mutta me ajateltiin vaan olla ihan vaatimattomia, niin kuin ei oltaisi mitään ihmeellistä tehtykään. ”
Additional Hints
(No hints available.)