2. Autokomppania perustettiin Turkuun 4.12.1944. Sijoituspaikka
oli tuolloin Linnankatu 24. Komppania siirtyi lokakuussa 1947
Sirkkalan kasarmialueelle ja viimeiset korjaamotilat Yliopistokatu
7:stä ns. Montanan talosta luovutettiin vuonna 1950 takaisin
taloyhtiölle, jolloin koko 2. Autokomppania oli siirtynyt
Sirkkalaan. 2. Autokomppanian nimi muutettiin 2. Erilliseksi
Autokomppaniaksi vuonna 1952.
Sirkkalassa komppania majaili lokakuuhun 1970, jolloin
siirryttiin Heikkilän kasarmialueelle. Komppania oli vuoden 1988
loppuun asti itsenäinen suoraan sotilasläänin alaisena toimiva
erillisyksikkö. Vuoden 1989 alusta toteutettiin Turussa
puolustusvoimien organisaation uudistus, jolloin 2. Erillinen
Autokomppania liitettiin Turkuun perustettuun uuteen
joukko-osastoon, joka sai nimekseen Varsinais-Suomen
Ilmatorjuntarykmentti. Organisaatiouudistuksesta huolimatta 2.
Erillinen Autokomppania sai pitää omat joukko-osastotunnuksensa
sekä omat huoltojoukkojen siniset kauluslaattansa.
Vuonna 2001 valtioneuvoston eduskunnalle tekemässä turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa esitettiin, että
Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan 1.1.2003
alkaen. Näin 2. Erillisen Autokomppanian henkilökunta ja rykmentin
muu kuljetusalan henkilökuntakin sai uuden tehtävämääräyksen vuoden
2002 syksyllä. Suurin osa siirtyi Porin Prikaatiin ja autokomppania
lakkautettiin.
Tänä päivänä kasarmia miehittää Laivaston esikunta.
Alokas = Metsän nopein eläin, maailman tyhmin olio. Tässä
kuitenkin ollaan jo autosotamiehiä.
Kätköpaikan kukkulan laelta on näkymä, paitsi Pitkäänsalmeen, myös
autokomppanian takapihalle, ainakin puiden ollessa lehdettöminä.
Talleissa säilytettiin taannoin ei-joka-päivä-käytettäviä
maastoajoneuvoja, Paseja ja Zilejä. Takapiha-alueella harjoiteltiin
alokasaikana ahkerasti täysperäajoneuvojen peruuttamista - jotkut
oppivat, jotkut eivät. Ajoneuvoyhdistelmät olivat 70-luvulla vasta
18-metrisiä, joten niiden käsitteleminen oli astetta helpompaa kuin
tämän päivän 25-metristen junien. Vetoautona oli Kontio-Sisu.
Täällä Gjarppa vietti miltei vuoden luutnantti Kauko Peltosen ja
vääpeli Arvi Kallion hellässä huomassa kasvamassa pojasta mieheksi.
Samalla ABC-kortti sai vähän lisäbonusta. Näkemys ja kokemus
karttui, kun toimin silloisen sotilasläänin komentajan, kenraali
Urpo Levon henkilökohtaisena autonkuljettajana. Tutustuin
suureen joukkoon valtaapitäviä, poliitikkoja, virkamiehiä ja jopa
muutamiin eri maiden hallitsijoihin. Suuri osa koetusta lienee
edelleenkin salassapidettävää, joten ei siitä tämän enempää.
Mainittakoon kuitenkin, että silloinen eläkeläiskenraali,
nyttemmin jo edesmennyt Adolf Ehrnrooth oli sotilasläänissä
niin arvostettu henkilö, että kenraalini luovutti aina minut ja
autonsa hänen käyttöönsä, jos vain tarvis oli. Joitakin kertoja
hänen kanssaan ajettiin Kakskerran ja Helsingin väliä.
Ajokkini oli tummansininen Volvo 244 vuosimalliltaan -74 ja
rekisterinumeroltaan SA-72. Autoon oli asennettu siihen aikaan
kallis ja harvinainen ARP-puhelin. Sen käytön opettelu oli
ensimmäinen kosketukseni langattomaan viestintään.
Turvallisuussyistä korkeimpien upseerien piti matkoillaan istua
takapenkillä, mutta melkein kaksimetrisenä isona miehenä Levo ei
sinne mahtunut vaan istui aina edessä. Sainkin silloin tällöin
kuulla aiheesta pientä supinaa - jotkut tärkeilijät eivät olleet
oikein mielissään tämän ohjesäännön rikkomisesta.
Heikkilän kasarmille on omistettu oma kätkönsä. Pääskyvuorella
sijaitsee sisarkätkö
2ErVK.
Kätköpaikka on hiukan sotkuinen, joten jätetään pienimmät lapset
kotiin. Eikä tämä koirillekaan mikään paras mahdollinen ympäristö
ole. Paikalla on perimätiedon mukaan sijainnut käymälä (puucee)
sekä vartiotorni.
Kätkö ei ole bunkkerissa. Tosin en tiedä, vaikka siellä olisikin
jotain kätkössä, kun suuaukko on täysikasvuiselle hieman ahdas.
Hirvensalontien toisella puolella sijaitsee veneiden
vesillelaskupaikka, johon saa auton parkkiin. Polkupörällä pääsee
edemmäs eli sillan alitse ihan kätkön äärelle.