Kallavuori on murrosvyöhykkeen reunalla kohoava kallioselännejakso,
joka korkeimmillaan kohoaa vajaan 60 metrin korkeuteen
merenpinnasta ja ympäristöstäänkin miltei 30 metriä. Alueen
pääkivilaji on pegmatiittigraniitti. Länsireunan jyrkänteet
rajautuvat jyrkkäviivaisesti rinteen tyvellä sijaitsevaan tiehen ja
peltoihin. Alueen sisäiset maisemat lakiosan kalliomännikköineen ja
länsireunan louhikkoisine jyrkänteineen ovat edustavia ja
tavanomaista erikoisempia. Länsireunan jyrkännepinnat ovat
voimakkaan rakoilun lohkomat ja louhikkoiset. Länsijyrkänteessä ja
laella on edustavia silokalliopintoja. Pohjoisosan jyrkänteessä on
komea halkeama, joka päättyy jyrkänteisen rinteen alla massiiviseen
suurilohkareiseen louhikkoon. Suurimmat siirtolohkareet ovat pienen
talon kokoisia.
Kallavuoren kasvillisuus ja eliölajisto ovat monipuolisia.
Kasvillisuuden vaihtelu ulottuu lakiosien karuista
kalliomänniköistä jyrkänteen aluslehtoihin. Kuivempien
tammilehtojen ohella tavataan tuoreempaa sinivuokko-käenkaalityypin
lehtoa, jossa kasvaa mm. pähkinäpensas, koiranheisi ja
lehto-orvokki. Louhikkoisilla kohdilla kasvaa pensaikkotatar. Laen
avokallioilla on edustavia poronjäkälä-kalliotierasammalkasvustoja
sekä melko runsaslajisia niittylaikkuja, joilla tavataan mm.
alueellisesti uhanalainen vuorimunkki sekä ruoholaukka ja
keltamaksaruoho. Länsijyrkänteiden tyvellä on kallio-onkaloiden
sammalkasvustoja, joiden harvinaisempia lajeja ovat
koloviuhkasammal ja aarnisammal. Alaseinämien ravinteisimmilla
kohdilla on kutrisammalen luonnehtimaa mesotrofista sammalistoa.
Harvinaisina lintuina alueella asustaa huuhkaja ja kangaskiuru.
Lähde: Lounais-Suomen ympäristökeskus
Kallavuoren aluslehto on seutukaavassa luonnonsuojelukohde. Muu
osa alueesta on suojeluprosessin alla - pääosa alueesta tullaan
suojelemaan luonnonsuojelulailla ja loput alueesta
maa-aineslailla.
Kallavuori-kohteita on neljä (vuori, lohkare, kolmio ja sora),
kaikki maastollisesti vaativahkoja. Jokaiselle purkille pääsee
melkein perille asti polkuja pitkin, kunhan löytää ne ensin.
Kuten kuvauksesta ilmenee, Kallavuorella on jyrkänteitä, railoja
ja rotkoja. Siitä syystä tänne ei kannata lähteä pimeällä eikä
liukkaalla.
Liikutaan kevyesti herkällä maaperällä! Ja tutustutaan
purkkien ohella myös tähän jylhään luonnonoikkuun!
Kuvia otetaan vastaan mieluusti.
Kallavuoren itäpuolella on useita soraesiintymiä ja niitä on
tietysti aikansa hyödynnetty. Myös itse kalliota on jonkin verran
murskattu. Tällä paikalla entinen sorakuoppa ja sepelinmurskaamo on
entisöinnin alla eli monttu toimii nyttemmin maankaatopaikkana,
kunnes sen muodot ovat lähellä alkuperäistä. Sitten alue saa
metsittyä omaan tahtiinsa.
Kätkön vieressä sijaitsee yleiskuvauksessa mainittu
pohjoisreunan suuri halkeama ja jyrkänteen alla lohkarekeskittymä.
Kätkö sijaitsee vaativassa paikassa jyrkänteen, kuilujen,
halkeamien ja kiikkukivien keskellä. Kätkölle pääsemiseksi pitää
kiivetä ylös ja kulkea pitkin irtokivilouhikkoa. Jätetään siis
lapset ja korkeakammoiset kotiin. Koira-attribuutista huolimatta
kukin itse arvioikoon oman koiransa etenemiskyvyn louhikossa. Itse
olen liikkunut täällä
Flackien kanssa.
Jos tämän purkin haluaa hakea yksittäin, auton voi jättää noudon
ajaksi kuopan liittymän puomille.