Pikkurata
Pikkurata oli kapearaiteinen 68 km pitkä puunkuljetusrata. Neljä
veturia kuljetti puutavaraa 40 vuotta valtion sydänmailta Lestin
hoitoalueelta VR:n rautatien varteen Kannuksen Eskolaan.
Pikkurata eli virallisemmin Eskolan metsärata rakennettiin
miesvoimin v. 1920 lähtien Eskolasta Lestijärven Syrinharjuun ja
Sievin Teeriharjuun. Rata kulki Kannuksen, Sievin, Lestijärven,
Toholammin ja Reisjärven kuntien alueella.
Hakkuumiehet asuivat talviajan radan kämpissä ja lastausmiehet
asuntovaunuissa. Huolto kulki jokaisen omassa repussa. 1940-luvulta
lähtien kämppäemännät vastasivat huollosta.
Sydänmailla puutavara lastattiin vaunuihin. Lasti purettiin
Eskolassa varastoon tai VR:n vaunuihin tehtaisiin tai sahoille
kuljetettavaksi. Hakkuut, lastaus, lossaus ja kunnossapito
työllistivät jopa 500 henkeä talvikaudella.
Metsähallitus purki radan vuonna 1961. Radasta tehtiin
metsäautotie ja kalusto romutettiin. Jäljelle jäivät Eskolan
veturitalli sekä Saariveden kämppä. Pikkuradan veturitalli palvelee
nyt Eskolan kylätalona. Saariveden kämppä on kunnostettu virkistys-
ja matkailukäyttöön.
Kalliosaari
Kalliosaaren kämppä sijaitsi lähellä kalaisaa Katiskajärveä 24
kilometrin päässä Eskolasta. Kämpän rakensivat Feelu Haapoja ja
Oiva Honkonen pyöreistä hirsistä vuosina 1922-1923.
Kalliosaaren kämppärakennuksessa oli miehistötupa eli jätkälä
noin 20 miehelle, työnjohtajan keittiö ja kamari sekä työnjohtajien
pieni huone eli terävä pää. Miehistötuvassa oli kaksikerroksiset
sängyt eli ritsit.
Vuonna 1946 Kalliosaareen rakennettiin toinen kämppä, joka oli
tarkoitettu noin 20 miehelle. Pihapiirissä oli lisäksi talli 30
hevoselle sekä sauna. Myös hakkuumiehet ja topparoikkalaiset
saattoivat yöpyä Katiskassa.
1950-luvulla Kalliosaaren kämpällä emännöi sieviläinen Ellen
Kuoppala. Viimeisimpiä asukkaita Kalliosaaressa on ollut
työnjohtaja Olavi Ala-Karjula perheineen. Kämppä on myyty Oulaisiin
sotaveteraanien virkistyskäyttöön.
Lähteet: Infotaulut Pikkuradan varressa
Lisätietoja: