Sourun rautaruukki Sourun rautaruukki Karttulassa perustettiin vuonna 1868. Höyryvoimalla toiminut ruukki tuotti takkirautaa Pietarin Nevan konepajalle, jossa valmistettiin sotalaivoja ja vetureita. Ruukissa valmistettiin rautaa vuoteen 1908 asti ja nykyään ruukista on jäljellä vain vaikuttava, Kuttajärven rannassa kohoava 25 metriä korkea höyryvoima-aseman tiilipiippu. Vuosina 2000-2002 alue on kartoitettu sekä ruukin rakennusten rauniot on otettu esiin kasvillisuuden seasta. Tehtaan komea piippu on konservoitu sekä alueen nähtävyysarvoa kasvatettu informaatiotaulun sekä äänitornilla. Arkkitehti Vesa Honkosen suunnittelemassa äänitornissa kuulet vuoden 1903 ruukin elämää katsellessasi tehtaan jäänteitä. Alueella on tehty raivaustöitä ja ruukin rakennusten raunioita on kaivettu esiin kasvillisuuden seasta. Rakennukset on purettu savupiippua lukuunottamatta 1941. Ruukin historia Venäjän rautateollisuuden 1800-luvun alkupuolen raaka-ainepula johti siihen, että Ita-Suomeen perustettiin useita järvimalmiruukkeja. Alueen rautaruukkien lyhyt kulta-aika sijoittui 1800-luvun puoliväliin. Jo 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle tultaessa uudet raudanvalmistusmenetelmät tekivät toiminnan kannattamattomaksi. Venäläiset aatelismiehet kenraalimajuri Peter Feodorov Semjannikov ja everstiluutnantti, vuori-insinööri Vasili Appolonovits Poletika päättivät Sourun ruukin rakentamisesta 1867. Päätökseen vaikuttivat Karttulan alueen vapaa työvoima, laajat metsät ja rikkaat järvimalmiesiintymät. Koska tuotanto oli tarkoitettu idän markkinoille, rakennettiin ruukilta tie (”Annikintie”) Mömmölänlahdelle (Kaislastenlahteen), mistä oli suora vesiyhteys Pietariin. Tiekuljetuksessa käytetty lokomotiivi (paino 8,2t) upposi Saittajärveen vuonna 1871. Itä-Suomen suurimpiin ruukkeihin kuuluneen Sourun omistajina toimivat • Nevan konepaja 1868-1870 • venäläinen Kone- ja Vuorityölaitosyhtiö 1870-1889 • Pietarin Rauta ja Rautalanka OY 1889-1899 • kuopiolainen Isak Löf 1899-1913 Löfin perikunnalta teollisuuslaitoksen ostaneen Saastamoinen Ltd:n toiminta keskittyi raudantuotannon sijasta pelkästään laajan metsäomistuksen hyödyntömiseen.
The history of the ironworks There were several lake ore ironworks established in Eastern Finland due to the period of shortage of crude material of the Russian iron industry in the early 19th century. The short golden age of ironworks of the area took place in the mid 19th century. Russian noblemen, Major General Petter Feodorov Semjannikov and mining engineer, Lieutenant Colonel Vasili Appolonovits Poletika, decided on building the Souru works in 1867. The decision was influenced by supply of labor in the Karttula area, vast forests and lakes rich in lake ore. Because the production was meant for eastern trade, there was a road "Annikintie" build from the works to the Mömmölänlahti bay (Kaislastenlahti) with a direct waterway to St. Petersburg.
Purkin löytääkseen ei tarvitse purkaa mitään. Purkki ei myöskään ole vaalea, vaan päinvastoin