Vanha ruumistie 11. - Mullilan Ristinketo Traditional Geocache
Vanha ruumistie 11. - Mullilan Ristinketo
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Vanha ruumistie –kätkösarja johdattaa sinut Varsinais-Suomen Laitilan Vaimaron kylästä Satakunnan Eurajoen Irjanteen keskiaikaiselle kirkonpaikalle vanhaa ruumistietä myöten.
Kulje Matti Iisakinpojan ruumissaaton matkassa keskiaikaista ruumistietä pitkin Laitilan Vaimarosta Eurajoen Irjanteelle. Seuraa reittiä kätköltä kätkölle järjestyksessä ja lue tarkoin tarina, sillä se antaa sinulle vihjeet piilopaikoista. Muita vihjeitä ei anneta.
Vanha ratsutie on kulkenut harjujakson laella. Tielinjaukset ovat muuttuneet keskiajalta, eivätkä kaikki vanhaan tielinjaan kuuluneet tiet ole enää käytettävissä kuin jalankulkuun, vaikka vielä näkyvissä olisivatkin. Olemme yrittäneet konstruoida autolla ajettavan reitin, joka on mahdollisimman lähellä keskiaikaista reittiä ja noudattelee mahdollisimman paljon keskiaikaista tielinjaa. Yhdestä kohtaa reitti kulkee lähempää Eurajoen kirkonkylää kuin alkuperäinen reitti, koska alkuperäinen tielinja ei ole enää käytettävissä. Voit taittaa matkaa keskiaikaiseen tapaan kävellen tai hevosella tai jos laiskottaa, jollain nykyaikaisemmalla kulkupelillä. Matkaa kertyy noin 56 kilometriä, jos käyt kaikilla 12 kätköllä. Reitin kätköt ovat peruskätköjä, lukuun ottamatta Eurajoen keskustan tuntumassa olevaa helppoa laskumultia, joka johdattaa sinut suunnitellulle reitille kahden pisteen kautta ja Irjanteella olevaa päätepistettä, jonka koordinaatit saat poimittua reitin varrelta.
Eurajoen Irjanteella sijaitsee Satakunnan vanhin puukirkko, joka on rakennettu vuonna 1731. Kirkko sijaitsee keskiaikaisella kirkonpaikalla ja on jo ainakin kolmas puukirkko paikalla. Paikalla on ilmeisesti ollut kirkko ainakin 1200-luvulta asti. Aikoinaan kirkko oli omistettu Pyhälle Pietarille, joka katolisessa teologiassa on yksi tärkeimmistä pyhimyksistä. Senpä takia ihmiset keskiajalla halusivat tulla haudatuiksi ja haudata omaisensa juuri tälle paikalle. Vainajia tuotiin tänne haudattaviksi suhteellisen kaukaakin.
Vanha ruumistie on reitti, jota pitkin ruumissaatot toivat vainajia Irjanteelle aina Varsinais-Suomesta saakka. Nykyään reitti kulkee kolmen kunnan kautta: Laitilasta Rauman (sis. entiset Lapin ja Kodisjoen kunnat) kautta Eurajoelle. Vainajia on saatettu Irjanteelle tuoda etelämpääkin, mutta reitti oli historiateosten avulla konstruoitavissa Vaimarosta saakka. Keskiaikainen tielinja jatkuu Irjanteelta edelleen Nakkilan kautta Ulvilaan, mutta tämän kätkösarjan päätepiste on Irjanteella, josta vainajat saivat viimeisen leposijansa.
Matti ja hänen omaisensa ovat keksittyjä henkilöitä. Tarinan paikat ja pääosa muista henkilöistä ovat todellisia, samoin tiedot 1600-luvun alun tavoista. Pieniä oikaisuja olemme tehneet talonpaikkojen, henkilöiden ja ajankohtien suhteen, koska kaikesta ei ole tarkkaa tietoa saatavilla. Tiedot on poimittu eteläisen Satakunnan historiaa valottavista kirjoista.
______________________________________________________________________________
Yhtäkkiä Liisa huomaa edessä aukeavan mäen takana jotain: Irjanteen kirkon risti näkyy! Nyt olemme siis Ristinkedolla, paikalla, jossa matka on aivan lopuillaan ja siunattu maa jo lähellä. Saattoväki pysähtyy lepäämään. Kauniita vasikoita laiduntaa kedolla. Ne eivät vielä ole joutuneet ikeen alle ja kirmaavat iloisina haassa. Naapurit kutsuvat talorykelmää pilkallisesti Mullilaksi, koska täällä on niin paljon härkiä. Oikeasti he taitavat kadehtia Mullilan vahvoja ja vakaita kyntöhärkiä.
Liisa menee juottamaan hevosen läheisen Likojärven rantaan. Järvessä liotetaan pellavia, siitä nimi. Liisa ei tiedä, että järvet voivat kadota, eikä Likojärveä enää muutaman sadan vuoden kuluttua olisi. Eipä hän uskoisi sitäkään, joka kertoisi hänelle, että satojen vuosien kuluttua paikalla asuu monin verroin enemmän ihmisiä kuin nyt ja he syövät juustoa ja mullikoiden lihaa yltäkylläisesti, mutta silti siinä kasvaa sankkaa metsää, eikä kirkon risti enää näy puiden takaa. Miten moinen nyt voisi olla mahdollista? Moisia hullutuksia ei uskoisi lapsikaan! Tokkohan karja syö kaiken, mikä sen eteen tulee. Ja jos on paljon ihmisiä, jotka vielä syövätkin hyvin, on oltava paljon karjaa. Ei siellä puita kasva, missä asuu rikkaita ihmisiä suurine karjalaumoineen.
Liisalle tulevat mieleen pelottavat tarinat Irjanteen kirkosta, kuinka siellä sadat paikalle haudatut vainajat kokoontuvat öisin omiin kirkonmenoihinsa. Eräskin isäntä oli kysynyt noidalta neuvoa varastetun patansa takaisin saamiseksi ja noita oli vienyt hänet keskelle näitä kammottavia messuja. Pata löytyi sittemmin kiven alta, mutta silloin asia tuntui isännästä jo sangen vähäpätöiseltä.
Levättyään ja peseydyttyään järvessä Matin omaiset panevat kengät jalkaansa ja kohentavat vaatetustaan. Ei kai voisi ajatella, että suuren talon emäntä Vaimaroisista astuisi pyhälle maalle avojaloin kuin piikalikka. Naiset laittavat päähänsä parhaan kirkkohuivinsa. He veisaavat ja lähtevät hartain mielin kohti Matin viimeistä leposijaa.
Additional Hints
(No hints available.)