Kohtalona Riitasensuo... Traditional Cache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Pahamaineisen, Riitasensuon Sv.Leiri 24:n 98 vangin joukkohauta. Kätköpurkki on hauta-alueen ulkopuolella. Löytyy myös talvella, jolloin joutuu todennäköisesti kävelemään vähän enemmän. Autotie parkkipaikoille voi olla talvella auraamatta.
SUOMALAISTEN SOTAVANGIT JA -VANKILEIRIT
Jatkosodassa (1941-44) vangittujen sotavankien (64 188) suurimmat joukkohaudat ovat Nyky-Suomessa 170 eri paikkakunnalla. Näiden lisäksi on vielä yli 100 hautaa, joissa on vainajia 1-20. Eli yhteensä 12 415. Lisäksi Venäjän alueella (Itä-Karjalassa, Kannaksella ja Laatokan Karjalassa) sijainneissa sotavanki-/internointileireissä suomalaismiehityksen jäljiltä on vielä yli 6000 vainajaa lisää.
Suomalaisten sotavankeudessa kuoli melkein joka kolmas vanki. Ensimmäisenä sotavuotena (41-42) menehtyi yhteensä 14 232 sotavankia, joka oli 76,1% kaikista silloin vangituista. Tämän selitetään johtuneen odottamattoman suuresta vankimäärästä, huonosta ravinnosta, vartijoiden väkivaltaisuudesta ja muusta epäinhimillisestä vankien käsittelystä. Myöhemmin tämä kuolleisuusluku pieneni selvästi, koska sotavankeja alettiin käyttää siviiliväestön apuna maataloustöissä, jolloin mm. majoitus, ravinnon määrä ja -laatu paranivat.
Näitä suurempiin vankikuolleisuuslukuihin yltävät ainoastaan Saksan ja Japanin raakuudestaan kuuluisat 2. maailmansodan sotavankileirit.
Sodan päätyttyä Helsingissä oli jonkin aikaa ns. Liittoutuneiden Valvontakomissio, jonka yhtenä tehtävänä oli Neuvostoliittolaisten sotavankien joukkohautapaikkojen selvitys- ja hautojen kunnostustyöt. Tällöin näille hautapaikoille määrättiin asetettavaksi muistomerkit. Hautojen vaatimattomissa muistokivissä on yleensä venäjänkielellä teksti, jossa mainitaan vain kyseiselle hauta-alueelle haudattujen vainajien lukumäärä. Nykyään nämä hautapaikat ovat sisäasiainministeriön hoidossa. Hyvin todennäköistä on, että ilman em. määräystä, näitä joukkohautoja ei olisi koskaan kunnostettu.
SV.LEIRI 24 (Ri), RIITASENSUON KURILEIRI
Kesällä -42 (Päämajan Järjestelyosasto) tarkisti sotavankiorganisaatiotaan. Tällä toimenpiteellä oli tavoitteena sotavankien käsittelyn yleisen tehokkuuden lisääminen ja oman eristetyn erikoisleirin (ns. kurileirin) perustamisesta kaikille karkaamista yrittäneille sotavangeille. Näistä johtuen, Kotijoukkojen Esikunta käski 25.6.42 Savonlinnan suojeluskuntapiiriä perustamaan vankileirin Kerimäen Riitasensuolle. Leirin erikoisasema ilmeni selvästi tästä käskystä, sillä leirialue piti eristää ainakin kahdella korkealla piikkilanka-aidalla, koska sinne sijoitettavat vangit tulisivat olemaan ns. karkuriainesta.
Syyt, joiden perusteella sotavanki siirrettiin kurileirille:
1. Karanneet/karkaamista yrittäneet
2. Vankityöstä kieltäytyneet/uppiniskaiset
3. Poliittisesti epäluotettavat/kapinointiin kiihottajat
4. Desantti-, vakoilu- ja tuhoamiskoulutuksessa olleet
Jo ennen 2. maailmansotaa 1929 oli solmittu ns. Geneven sopimus, jossa oli määritelty mm. sotavangin päivittäisen ravinnon tarve, rankaisutoimenpiteet jne. Neuvostoliitto ei allekirjoittanut tätä sopimusta, eli sen myöskään tarvinnut noudattaa sitä. Tähän vedoten suomalaiset tulkitsivat, että em. sopimus ei koskenut myöskään vangittuja Neuvostoliiton kansalaisia, vaikka Suomi olikin allekirjoittanut em. sopimuksen.
Jatkosodan alusta kevääseen -43 Riitasensuolla sotavankeja käytettiin työvoimana erittäin raskaassa, uuvuttavassa turpeennosto- ja ojitustyössä 20-300 kerrallaan Riitasensuon Turve Oy:lle.
Tältä syrjäiseltä leirialueelta oli lähimmälle tielle matkaa n. 6 km, henkilökuntaa (leirijohtoa ja vartijoita) oli yhteensä n. 140. "Kurileiri" mitoitettiin aluksi 500 sotavangille, keskimäärin vankeja oli 300-400 ja enimmillään 494. Vankileirin huollosta ja ylläpidosta vastasi Savonlinnan suojeluskuntapiiri.
Vankeja käytettiin myöhemmin jonkin verran työvoimana myös Kerimäkeläisissä taloissa ja tiloilla, joista vangit yleensä saivat parempaa ruokaa ja kohtuullisen yösijan. Siviileiltä oli ankarasti kielletty seurustelemasta vankien kanssa, mutta sellaista kuitenkin tapahtui. Kevätkäräjillä -43 kolme Enonkoskelaisnaista tuomittiin 3 kk ehdolliseen vankeuteen seurustelusta sotavankien kanssa. Yleensä vangit käyttäytyivät taloissa hyvin ja noudattivat annettuja käskyjä, koska he tiesivät hyvin, minkälainen kurjuus/rangaistukset Riitasensuolla ja leirillä odottivat...
Kotijoukkojen esikunnan huolto-osaston majuri leiritarkastuksessaan totesi 3.11-42 mm. seuraavaa:
- Leirin huoltomiehillä oli 46 annosta tupakkaa yli sallitun määrän ja vaati leirin johtoa tutkimaan, oliko vangit mahdollisesti ostaneet näiltä lisäruokaa tupakalla?
- Ns. Ruuanjätepöytäkirjaa ei ollut, koska ruuan tähteitä ei ole jäänyt! (vankiruoka; aamulla ja päivällisellä leipää, mutta ei aamiaisella, koska silloin oli yleensä puuroa). Lisäksi viimeksi Pääskylahdesta tulleessa leivässä oli jäljellä vain kuoret, koska rotat ja hiiret oli syöneet leivästä sisukset.
- Kuorittua maitoa ei ole tarjottu vangeille kertaakaan. Maito on korvattu antamalla kerran pieni makkaraviipale, joskus juustoa tai suolasilakoita.
- Huomioiden tämän ja tulevan vuodenajan, heikot asunto-olot ja erittäin raskaan työn - lähes 300 vankia päivittäin turvesuolla polviaan myöten vedessä, sukattomissa matalissa puukengissään, avokäsin ja kesätamineissaan - olevan jo korkea aika toivoa edes vaatetusolojen järjestyvän sääntömääräisesti, myös kumisaapaslisäyksin.
- Vaadin, että vartijoiden on oltava psyykkisesti terveitä ja vastuuntuntoisia, eikä leirin päällikön kertoman mukaisia (myöhästymiset lomalta, työmaajuopottelu jne.).
Sv.leirillä 24 oli oma sairaala ja vastaanotto vangeille, jossa lääkärinä toimi sotavangiksi jäänyt neuvostoliittolainen lääkäri, joka oli luonteeltaan sadisti. Myös hän kohteli muita vankeja julmasti, esim. määrämällä sairaat/kuumeiset miehet töihin suolle. Toisin oli häntä avustanut sanitäärivanki, joka teki voitavansa sairaiden vankitovereidensa auttamiseksi. Leirin ylilääkärinä toimi arvostettu Savonlinnalainen lääkäri, joka kävi Riitasella kerran tai kahdesti kuussa, ellei erityistä syytä (kuolintodistus) ollut. Tottelemattomia vankeja rangaistiin mm. määräämällä heidät raskaampiin työtehtäviin, vähentämällä päivittäisiä ruoka-annoksia ja määräämällä eristettyyn arestiin (karsseriin), sekä käyttämällä ns. raipparangaistusta. Ankarinta rangaistusta, teloitusta ampumalla, käytettiin leirin olemassa olon aikana 20 kertaa (syynä tavallisesti sotavangin karkaaminen). Aina ei kuitenkaan keritty langettamaan rangaistusta, koska karkuri "saattoi joutua" vartijoiden ampumaksi jo karkumatkallaan (11 kertaa).
Leirillä 30.8.42 laadittu pöytäkirja Andrej Fetschenkosta kuvaa yhden tällaisen karkuritapauksen:
- Andrej Fetschenko, synt. 16.7.22/Kiova (Z-1851/4) jäi suomalaisjoukkojen vangiksi ns. Karhumäen ankarassa taistelussa 10. joulukuuta 1941.
- Siirretty Lappeenrannan ja Nastolan vankileirien kautta Riitaselle, mutta oltuaan siellä vain viikon, karkasi vartijoiltaan elokuussa -42.
- Pääsi pakomatkallaan jopa Puhokseen asti, jossa kova nälkä ajoi hänet pyytämään ruokaa syrjäisestä maatalosta.
- Epäilykset oudosta kulkijasta heräsivät. Paikalle hälytettiin järjestystä valvova suojeluskuntalainen, joka vei Andrejn kuulusteltavaksi, jossa tämä ilmoitti kuulustelijalle nimekseen Andrej Polonskij.
- Oikea nimi paljastui vasta Riitasensuon vartijan saavuttua kuulustelupaikalle; "Nähtyään ryssän, tuntee tämä varmuudella Sv.leiri 24:n työmaalta karanneeksi Andrej Fetschenkoksi"
- Syyksi salata henkilöllisyytensä Andrej ilmoitti olevansa erittäin haluton palaamaan Riitaselle, vaan olisi halunnut mennä minne tahansa muulle vankileirille.
Kuolintodistuksessa ilmoitetaan Vuln.Sclop., eli ampumahaava. 21-vuotiaan Kiovalaisen liikeapulaisen elämä päättyi Riitasensuolla teloitusosaston edessä 31.8.42 hautausmaan läheisyydessä, johon hänet muiden vankien toimesta haudattiin.
1943 alkupuolella varsinainen kurileiri 24 siirrettiin junalla Vaasan lähelle Mustasaareen. Vielä heinäkuussa -44 siirrettiin Riitasensuolle Sv.leiri 14 kokonaisuudessaan. Rauhan tultua syksyllä 1944 elossa olevat sotavangit palautettiin rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliittoon. Riitasensuon sotavankileiri lakkautettiin virallisesti 31.19.1944.
Riitasensuolla sotavangeilla oli kova kohtalo: "Milloin kuuma ja hiki, milloin kylmä, mutta aina nälkä ja kova ikävä kotiin. Kaikki eivät sinne kuitenkaan päässeet..."
Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea kirjat:
- Vihollisen armoilla, Heikki Roiko-Jokela
- Surman suo, Heikki Luoma
ps. Riitasensuon sotavankileiristä on suunitteilla myös elokuva:
(visit link)
Additional Hints
(Decrypt)
Lyuääyyä, fvfäyyä