...Savikukkuloiden viisaan hallitsijan valtakausi oli
lopuillaan. Hallintokaudellaan hänen oli onnistunut solmia rauha
Rutakon ilkeän velhon kanssa ja elämä Savikukkuloilla oli ollut jo
pitkään leppoisaa. Vanhan hallitsijan voimat alkoivat kuitenkin
ehtyä ja hän aikoi luovuttaa kruununsa ainoalle pojalleen.
Savikukkuloiden kansat valmistautuivat juhlallisiin kruunajaisiin,
kun yhtäkkiä taivas pimeni. Lännestä liihotteli vertahyytävästi
kirkuva leppakkoarmeija. Velhon lepakot sihahtivat lähes
vastarintaa kokematta kuninkaan linnaan ja kaappasivat mukaansa
kruununperijän. Hetkessä lepakkoarmeijan tumma varjo hälveni
auringon tieltä, mutta synkkä varjo jäi kansan ylle; viisaan isänsä
opissa vuosia ollut prinssi oli kansan ainoa toivo säilyttää rauha
Savikukkuloilla. Kruununperillisen jouduttua vangiksi
Savikukkuloiden kansat joutuisivat jälleen Rutakon ilkeän velhon
orjiksi.
Kuningas halusi saada poikansa takaisin. Hän uskoi
lepakkoarmeijan vieneen prinssin Rutakkoon, velhon vangiksi.
Kuningas lähetti parhaat joukkonsa lepakkoarmeijan perään, mutta
kaksi päivää myöhemmin yksi nääntyneistä ja kauhun heikoksi
tekemistä miehistä palasi takaisin. Hän kertoi veden valtiaan
nostaneen sankan sumun Limalammen ylle, jota Rutakkoon vievä tie
kiersi. Sumu seisautti soturit ja sumun keskeltä kuuluva kirkas,
heleä laulu huumasi heidät. Huumautuneet soturit pyrkivät lähemmäs
kaunista laulua ja kun heidän jalkansa koskettivat Limalammen
vettä, he muuttuivat pieniksi kiviksi. Osa sotureista pystyi
pitämään mielensä lujina ja ohittamaan sumuisen lammikon. Huvennut
joukko nääntyneitä sotureita pystytti leirin Limalammen
länsipuolelle aikeenaan levätä hieman ennen seuraavan päivän
koittoa.
Yöllä lepakkoarmeija hyökkäsi kuin tyhjästä ja kaappasi lähes
kaikki jäljelle jääneet soturit viedäkseen nämä vangeikseen. Yksi
kolmesta pakenemaan päässeistä sotureista onnistui kuulemaan, mihin
lepakkoarmeija aikoi vangit viedä. Hän kirjoitti viestin
mahdollisia pelastusjoukkoja varten, mutta lepakko huomasi tämän ja
lehautti siivellään viestin kytevään leirinuotioon. Soturin
onnistui kuitenkin piiloutua metsään. Kaksi selvinneistä sotureista
lähti pelastamaan vankeja ja yksi miehistä palasi Savikukkuloille
hakemaan apua.Tämän kerrottuaan soturi valahti maahan jaksamatta
kertoa, mihin lepakkoarmeija vangit vei. Kuningas ei halunnut
hukata hetkeäkään, vaan kokosi apujoukot selvittämään, josko
sotureiden leiristä löytyisi arvokkaita tietoja...
Lopullisen kätkön lisäksi maastoon on piilotettu neljä
small-kokoista purkkia, joiden sisältö ohjaa sinua koordinaatein ja
helpoin tehtävin eteenpäin. Kätkökuvauksen koordinaatit vievät
ensimmäiselle purkille. Kävelyä reitillä on vähän reilu kilometri
ja aikaa pitää varata ainakin toista tuntia. Alkuosan maisemat ovat
parhaimillaan auringon laskiessa, mutta mysteeri ratkeaa vasta
hämärän tultua.