Nat Deerrock & kympin kujanjuoksu Mystery Cache

Auto kääntyi pääkadulle renkaat ulvoen. Pikaisen vilkaisun jälkeen Nat kiihdytti juoksuvauhtiaan: kovempaa, kovempaa, oli pakko jaksaa! Hän ehti juuri syöksyä sivukadulle luotiruiskun pyyhkäistessä kadun seinään syviä uurteita. Auto kaasutti pois. Nat ei saanut rekisteristä selvää, mutta toista oranssin väristä autoa tuskin näillä main liikkuu. Olivatkohan ne 'Völvö'-Tarkkasen miehiä?

Nat ei jäänyt miettimään autoilijoiden seuraavaa liikettä, vaan jatkoi matkaa kävellen tuttua katua pitkin varmoin, pitkin askelin aina välillä olan yli vilkuillen. Kohta edessä oli Rikun kahvila, jonne freelance-etsivämme askelsi niinkuin niin monena kertana ennenkin. "Well hello there, Mr. President! The usual as always?", huikkasi Rick, kahvilan omistaja välittömästi Natin nähdessään. Nat nyökkäsi ja siirtyi istumaan tuttuun nurkkapöytään, josta oli hyvä näköala sekä ikkunaan, että ovelle - siksihän se hänen kantapöytänsä olikin. Nat näkisi pöytäänsä jos joku seuraisi häntä kadulla. "Here is your 'president' Mr President", sanoi Rick virnistäen - kuten niin monta kertaa aiemminkin. Nat kiitti, eikä voinut olla ajattelematta, että mitenköhän kauan sitä jaksaa kuunnella samaa vitsiä vuodesta toiseen. Ja nyt oli sentään jo kuudes vuosi siitä kun hän muutti paikkakunnalle. Oliko se nyt NIIN erikoista, että asiakas tuo varastoon omat kahvipakettinsa tai suklaalevynsä? Nat siemaisi nautiskellen esikoishörpyn kahvia.. Ah, aamukahvista olikin jo aikaa...

Nat oli juuri herännyt toimistonsa sohvalta 'nokialaisensa' esittämän Tyrskyluodon Tuija -kappaleen tahtiin. Måsse Lartensson oli muuten isän puolelta kaukaista sukua Natille - seikka jonka vain harva tiesi ja vielä harvempaa se kiinnosti. Aamukahvit keitettyään hän oli jatkanut siitä mihin väsymys oli aivotyöskentelyn muutamia tunteja aiemmin jättänyt. Kello oli puoli kuusi aamulla. Viereisellä kujalla oli hiljaista. "Niin, jopa kujan karviset nukkuvat tähän aikaan", ajatteli Nat ja nosti jalkansa kirsikkapuiselle pöydälle ja siemaisi kahvia. Kofeiinin voitelemat aivot alkoivat pikku hiljaa ruksuttaa, kuin Bumphrey Hogartin tähdittämän Amerikan Kuningas -elokuvan laivan dieselmoottori. Yhtäkkiä Natin ajatuksien merellä alkoi loistaa kirkas majakan valo. Tietysti! Miten se olikin jäänyt huomaamatta! Nat otti loput kahvit yhdellä hörppäyksellä, veti kengät jalkaansa ja otti naulakosta takkinsa ja lähti juoksujalkaa kohti ovea. Vielä Lincolnin patsaan päältä hattu päähän, ovi lukkoon ja matkaan. Joku asukas oli tilannut hissin ylimpään kerrokseen. "Voihan rotta!" ajatteli Nat samalla kun painoi hissin tilausnappia. Kuului hiljaista hurinaa. Hissi saapui, ja kohta Nat oli matkalla kohti katutasoa. Olipas tämä hissi hidas. Ja miksi se toi hänen mieleensä Wunderworld-elokuvan kohtauksen ihmissusineen päivineen? Koittaen karistaa tappo 'koneen' mielestään Nat tuumasi, josko olisiko sittenkin pitänyt käyttää portaita? No, lopulta katutasossa! Nat avasi ulko-oven ja veti viileän raikasta aamuilmaa keuhkonsa täyteen. Koska matkaa ei satamaan ollut kuin maili vihertävää katua, hän päätti kävellä...

Kräk! Rickin pudottama juomalasi hajosi lattialle ja palautti Natin ajatukset aamukahvista takaisin nykyhetkeen. Rickin sadattelua ja aina pahenevaa tupakkayskää kuunnellessä Nat naposteli viimeisen palan kotimaan 'sinistä', hörppäsi kahvikupin tyhjäksi ja jätti pari lanttia lautaselle. Nyt oli kulunut jo ainakin kaksikymmenminuuttinen ampumavälikohtauksesta, eikä ketään näyttänyt seuraavan häntä. Vai oliko takauma aamukahvista vienyt normaalisti valppaan Natin tarkkaavaisuuden hetkeksi pois kadulle näyttävästä ikkunasta? "No, on vain yksi tapa saada selville" tuumi Nat ja astui kadulle. "All right, everybody be cool, this is a lottery!", kantautui kahvilasta. "Taas nuo kaksi", ajatteli Nat ja oli tyytyväinen, että oli ehtinyt ennen arvontakierrosta pois kahvilasta. Katu oli autio kuin Natin sisarentyttären ihannoiman Bingon Autiokatu-kappaleessa. Kadun toisessa päässä olisi bussipysäkki. Koska ketään ei näkynyt, Nat käveli rauhallisesti kadun päähän, jonne bussi ajoikin miltei heti - ihan niinkuin Natin syntymäkaupungissa 'Nääsvillessä' konsanaan. "Tosin siellä näitä taidettiin kutsua nysseksi", tuumi Nat samalla kun nousi bussiin. Koska Natin henki ei täällä ollut minkään arvoinen, oli lentokenttä ainoa vaihtoehto. "Toivottavasti tähän ei ole asennettu pommia", ajatteli Nat. "Äh, ei olisi pitänyt katsoa sitä pahuksen P.Seed-elokuvaa", tuumasi Nat ja päätti rentoutua sen puolisen tuntia mitä matka lentokentälle veisi.

'Finni-Air', tavasi Nat ja hänen mieleensä tuli jostain syystä muutaman vuosikymmenen takainen taistelu puberteettia vastaan. "Lopultakin on kyllä aika erikoinen nimi lentoyhtiölle", hän ajatteli samalla kun katsoi opastaulusta oikeaa terminaalia. Häntä ei edes haitannut, että virkailija oli sanonut lennon olevan neljä tuntia myöhässä. Ehtiipä ainakin hakea oikean terminaalin, ajatteli Nat. Tunnit kuluivat verkkaisesti Natin silmäillessä tyytyväisenä hiljaista lentoasemaa, joka toi väkisinkin hänen mieleensä näyttävän räjähdyksen elokuvasta, jossa muutama nuori myöhästyy lennolta ja näin pelastuvat täpärästi. "Mikähän senkin elokuvan nimi mahtoi olla? No, kai se tulee mieleen jos on tullakseen.", tuumasi Nat. Aika kului verkkaiseen. Terminaalin lattiaa harjaavaa vanhaa naista lukuunottamatta terminaalissa ei ollut ketään.

"Taisin selvitä kunnialla maasta", ajatteli Nat istuessaan koneeseen. Lopullinen vapauden tunne tuli kun murheet jäivät maan vetovoiman kahleisiin Natin kadotessa pilviin. Lentokorkeuteen saavuttaessa Nat avasi vyön ja kallisti istuinta taaksepäin. Käytävän toisella puolella herrasmies selaili sanomalehteä, lentoemäntä käveli tarjoilukärryn kanssa kevyesti kilistellen käytävällä. 'Ammulehteä' lukeva mies toi elävästi Natin mieleen Mahdoton yhtälö II -elokuvan Wladamir-tiedemiehen. "Miksiköhän he tulivat mieleen juuri nyt, juuri tässä paikassa?", tuumii Nat ja jatkoi ajatustaan: Entä miksi Helsinkiin menevällä lennolla oleva mies lukee Ammulehteä? Ja kuvitteliko Nat, vai pälyilikö herrasmies äsken häntä sanomalehden takaa? Ja miksi tarjoilukärryn ääntä ei enää kuulu...?