Ylempänä vesistöön yhtyy muiden pienten vesireittien lisäksi Pihlajajoki jonka kivien välistä pienenä pyysimme enon ja isoveljien kanssa haukea. Hauet olivat kooltaan isoja, paljon suurempia kuin mitä olimme kotivesistämme tottuneet saamaan. Tai no, emmehän me lapset niitä saaneet, katkoimme vain siimamme enon katsellessa huvittuneena vierestä. Ihan vain opettaakseen nosteli hän ainakin 4-metrisellä haapavavallaan, jossa syöttinä oli salakka, isoimmat hauet meidän ihmeteltäväksemme.
Vieläkin ylempänä vesitössä olevista puroista "porattiin" juhannuksena salakkaa. Poraaminen tarkoitti pienisilmäisen verkon tai haavin asettamista puron alajuoksun kapeaan kohtaan, minkä jälkeen salakkaparvet ajettiin vettä kepillä hakaten verkkoon. Useita kiloja niitä kerrallaan nousi, ja saalis suolattiin ja kuivattiin syötäväksi talvella. Eihän se häävi ruokakala ollut, mutta olipahan jotakin suolaista naposteltavaa.
Kätkölle pääsyyn et tarvitse erikoisvarusteita, ja kätkön pitäisi olla löydettävissä ympäri vuoden. Pyhävaatteissa purkille ei kuitenkaan kannata ryntäillä, likaantumisen vaara on ilmeinen. Ja koska veden äärellä ollaan, kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta.