-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätkö sijaitsee kauniilla paikalla Mekrijärven kylällä, runonlaulaja Simana Sissosen pihapiirissä. Pieneen purkkiin mahtuu vaihtareita. Laitathan kätkön takaisin samoin, kuin löysit.
"Harmaassa, siistissä pirtissä - samassa, jossa Simana lauloi virsiään omituiselle nuorukaiselle Taneli Europaeukselle - viivyin tunnelmallisen iltahetken. Pienten ikkunaruutujen takana oli Mekrijärvi tyynenä ja tummana: mutta sen yllä lepäsivät heinäkuun raskaat ukkospilvet, valkoiset, mustat, punertavat. Aurinko katsahteli niiden välistä vaipuessaan länttä kohti, Mekrijärven taakse. Talon yläpuolella, loivalla rinteellä, olivat pellot, peltojen takana metsä, ja jos silmäni olisivat voineet tunkeutua sen lävitse, olisin nähnyt idyllisen leveän Koitajoen, joka yhdessä Mekrijärven kanssaa luo tästä kyläkunnasta suuren niemimaan. Jos luonto, niinkuin sanotaan, kykenee lahjoittamaan ihmiselle laulun taidon, on Mekrijärven kauniilla ja väkevällä maisemalla ollut aivan erikoinen kyky siihen."
(Haavio:Viimeiset runonlaulajat. Kolmas painos.WSOY 1985, ss.152-153)
Tämän päivän Sissolan pihapiiriin kuuluu kaksi harmaata asuinrakennusta, Simanan pirtti ja Iivanan pirtti. Niiden välittömässä läheisyydessä ovat jäljellä myös navetta, aitta, liiteri ja sauna sekä kaivo.
Simana Sissosen rakensi Sissolan pirtin 1800-luvun alussa. Tupa oli neliönmuotoinen, kooltaan 7,3 x 7,3 metriä. Talossa oli läpi talon ulottuva eteinen sekä kaksi päätykamaria. Rakennuksen pohjamallina oli 1600-luvulta lähtien yleinen paritupapohjakaava. Kaksi tuvan ikkunoista oli järvelle päin, kaksi etelään ja yksi pohjoisen suuntaan. Nykyinen uusi sisäänkäynti hirsiportaineen on rakennettu aikaisemman pohjoisikkunan paikalle.
Paljoakaan ei ole jäljellä enää pirtin alkuperäisestä asusta. Pirtti on tiettävästi ollut aikaisemmin matalampi ja ikkunat pienemmät.
Pirtin kahtia sahaaminen on tapahtunut 1907. Tupapuoli erotettiin eteisestä ja kamareista. Simanan pirtti jäi entiseen paikkaan, mutta kamarit eteisen kanssa siirrettin vanhan tallin paikalle pihan laidalle. Tätä toista rakennusta kutsutaan Iivanan pirtiksi.
Simanan pirttiä on jälkeenpäin korjattu. Vuonna 1913 rakennettiin uusi kuisti ja 1930 rakennukseen tehtiin lisää korjauksia. 1956 - 1963 välisenä aikana hirsirunko sai lautavuorauksen.
Simanan pirtin sisutukseksi jätettiin sivustavedettävä sohvasänky, pitkä pöytä, seinänvieruspenkit, pari seinäkaappia ja astiakaappi. Muut huonekalut, talousesineet ja työkalut ovat nykyisin sijoitettuina navettaan rakennettuun varastoon.
Pihassa oleva pärekattoinen aitta on siirretty paikalleen jakotoimien yhtyedessä 1900-luvun alussa. Navetta rakennettiin vasta sodan jälkeen 1948. Rinteessä oleva savusauna on peräisin 1910- tai 1920-luvulta ja antaa edelleenkin pehmeän suloiset löylyt. Saunan notkelmassa olevan 16 metriä syvän kaivon vesi on erinomaisen hyvää juotavaksi. Miespihan ja karjapihan väliset riukuaidat ja peltosarkojen väliset aidat on rakennettu uudelleen vanhoille paikoilleen arkistokuvien mukaisesti.
Ilomantsin kunta lahjoitti asumattomiksi jääneet rakennukset ja niihin liittyvät maa-alat valtiolle. Opetusministeriö otti lahjoituksen vastaan 1993. Samana vuonna rakennukset ja alue luovutettiin Joensuun yliopiston käyttöön ja rakennuksissa suoritettiin peruskorjaukset.
"Monet nykyisetkin Mekrijärven kävijät ovat haltioituneet runon maisemasta; he katsovat samaa järveä, joka oli osa Simana Sissosen ympäristöä, he näkevät saman auringon laskevan, joka on elähdyttänyt Iro Sissosta, Simana Huohvanaista ja muita... Nyt taidolla korjatut, sähköistetyt ja tämän päivän menneisyystarpeita palvelevat Sissosten asumukset - "Suomen Karjalan ainoa autenttinen, runonlaulajien aikakauteen kuuluva kokonainen rakennusryhmä" - todistavat samanaikaisesti runohistorian läsnäolosta ja sen poissaolosta."
(Seppo Knuuttila: Katoava kansanrunous Ilomantsi-retoriikan erityispiirteena.Teoksessa: Runojen ranta.Mekrijärven Sissola, toim. Jorma Aho ja Laura Jetsu.1995. SKS. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 626. ss.201, 203)
Simanan syntymästä ei ole kirkonkirjoissa merkintää (Jetsu). Mutta kun hänen kerrotaan kuolleen 1848 62- vuotiaana, syntymävuosi tämän perusteella on 1786. Simana avioitui helmikuussa 1815 Lopon Issakasta kotoisin olleen Filip Lobanovin tyttären Vassan kanssa (Jetsu). Vassa- vaimo kuoli maaliskuussa 1848 sairauden jälkeen pöhötystautiin ja Simana itse yllättäen joulukuun 20. päivänä tukehtui, syödessään evääksi saamaansa lihakukkoa, kurkkuun takertuneeseen lihanpalaseen. Simana haudattiin todennäköisesti kirkonkylän Kokonniemen kalmistoon, jossa hänen muistolleen on pystytetty grobu.
Simana Sissosta pidetään parhaana Suomen puolella asuneista runonlaulajista. D.E.D Europaeus löysi hänet 1845 Ilomantsiin tekemällään runonkeruumatkalla. Hän merkitsi Simanalta muistiin noin 60 runoa ja loitsua. Europaaeus saapui Mekrijärven kylään 6. kesäkuuta, jolloin hän tapasi Simanan. Europaeus sanoo häntä taitavaksi laulajaksi.
Simana Sissosen suvussa on säilynyt tarina, jonka mukaan Simanan isoisän isää tai isoisän isoisää olisi nimitetty »Pää-Sissoksi» eli »Noita-Sissoksi». Hän oli runontaitaja ja tietäjä. »Vanhoilla päivillään Pää-Sisso tuli sokeaksi, mutta vielä silloinkin hän laulaa lyrkytteli itsekseen kyy-närvarsin istuen pöydän päässä.» Häntä pidettiin taitavana naitinmiehenä. Hän oli kalastaja, metsästäjä ja kaskenkaataja. On arveltu, että Pää-Sisso oli se Sisoev Iivanan poika, joka mainitaan vuoden 1694 henkikirjoissa ja joka eli vielä vuonna 1734. Arvellaan, että juuri häneltä periytyneitä runoja lauloi Simana Sissonen Europaeukselle. Sitä tietä ne olisivat tulleet Uuden Kalevalan hyödyksi: mel-koinen osa niistä »vilkkaasti kuvaavista lisäyksistä, jotka tekevät Kalevalan toisen painoksen niin paljon ensimmäistä runollisemmaksi», nimittäin palautuu Simana Sissoseen.
Simana Sissonen oli varakas mies. Paitsi vankkaa taloaan Mekrijärvellä hän lienee omistamat toisenkin talon, Hattupäässä. Hän oli muodoltaan muhkea, tukeva, tummaverinen, pitkäkasvoinen, ruumiinvoimiltaan väkevä, vakava, mutta hyvänsävyinen ja sopuisa. Muistellaan, että hän oli etevä puuseppä. Hän teki itse kaiken, mitä erämaan talossa tarvittiin: rakennukset, maanviljelyskalut, astiat ja huonekalut. Odotuksenmukaista on, että hän oli myös aktiivinen metsämies ja kalastaja. Myöhäisiin päiviin on säilynyt kertomuksia siitä, että hän väkevänä tietäjänä sai parempia saaliita kuin seudun muut miehet.
(Perinnetietoa, toim.Toivo Vuorela. Tietolipas 52 Suomalaisen Kirjallisuuden seura Martti Haavio: Runolaulajat ss.125- 126)
Additional Hints
(No hints available.)