GC38CWY "Geovälineurheilua" (Unknown Cache) in Finland created by Arnyk

This cache has been archived.

Thymallus Thymallus: Cache archived.

GC38CWY ▼

A cache by Arnyk Message this owner

Hidden : 2/18/2012

Difficulty:

Terrain:

Size: Size: micro (micro)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

Petteri siirtyi kohti autoa auringon paistaessa matalalta taivaalla. AUTO odotti puhtaana, vielä toistaiseksi. Edessä olisi matka kohti Petterin vähemmän tuntemaa aluetta. Hermostuneena Petteri vilkaisi kelloaan... 17:02! Häly oli tullut jo kaksi kymmentä minuuttia sitten.

KÖYSI lenti auton konttiin, ovi sulkeutui. Auto käynnistyi nätisti. Petteri siirsi vaihteenvalitsimen R-asentoon ja vilkaisi peiliin samalla kun peruutti ajotielle varovaisen vauhdikkaasti. Keskikulutusmittari näytti 6.1 L/100 km lukemaa, johon Petteri oli henkilökohtaisesti verrattain tyytyväinen. Kyseessä oli kuitenkin isohko kulkuväline ja bensamoottorilla vastaava määrä matkaa saattaisi tehdä merkittävän loven kukkaroon. Ajatus kuitenkin katosi Petterin päästä yhtä pikaisesti kuin oli sinne saapunutkin. Nyt ei olisi aikaa tuhlattavaksi.

Nilkkaa puristi KUMISAAPAS. Petteri oli ostanut uudet kumisaappaat edellisellä viikolla ja nyt niitä tarvittiin ensimmäistä kertaa tositoimissa. Petterin jalka oli ottanut osumaa 42 minuutin kohdalla edellisenä päivänä käydyssä jalkapallo-ottelussa naapurivirastoa vastaan ja turvonnut nilkka hieman äksyili saappaassa. "Onneksi" kyseessä oli kaasujalka, eipä ainakaan tulisi ajeltua ylinopeuksia.

Petteri siirtyi kohti ohitustietä. Kontissa kolahtelivat TIKKAAT. Muutamat liikennevalot, lähikauppa ja liikenneympyrä vilahtivat ohitse. Petterin katse kiinnittyi edellä ajavan auton rekisterilaattaan, "ÅHH-747". Voisiko kyseessä olla Erä-kalle, tuo ikuinen kilpakumppani kätköilyssä? Ohitse kiitävän sadasosan ajan Petteri oli lähes lamaantunut ajatuksesta... kuitenkin takaraivossa kolkutteli ajatus siitä että Erä-Kallehan oli vaihtanut kulkuvälinettään kaksi viikkoa aikaisemmin normaaliin perheautoon. Citymaasturi oli saanut väistyä kalliiden ylläpitokulujen myötä. Eräkalle oli löytänyt kätköilyn n. vuosi aikasemmin.

KÄNNYKKÄ piippasi. Petteri vilkaisi puhelinta. Tekstiviesti. Toinen... kolmas??? Montako niitä tulee? Viimeisen kahden kuukauden aikana oli tullut 27 tekstiviestihälyä. Petteri muisteli lisäänneensä sivustolle saldoakin ihan vain siksi että FTF-huntti tuottaa adrenaliinipiikkejä vereen. Ja on kokonaan yksi hyvin mielenkiintoinen osa-alue uutta harrastusta. Petteri pohti hetken aikaa homman järkevyyttä ja totesi että kukin tyylillään. Hän vain piti tästä sinkoilusta joka tuotti suunnatonta tyydytystä arkielämän tylsienkin rutiinien keskellä. Ja olihan selvää että vaikka FTF:llä ei ollutkaan arvostusta tai virallista statusta, oli piilolle aina kertymässä erityisesti tietyissä osissa maata ja tradien osalta kanssaharrastajia jopa megamiitin tarpeiksi. Petteri hymähti ajatukselle.

Luminen tienpenkka lähestyi. Samaan aikaan kun NAVIGAATTORI varoitti nopeudesta Petteri joutui tekemään korjausliikkeen. Auton puskuri kävi n. 18 cm päässä tolpasta, silmämääräisellä arviolla. Petteri oli tarkka mies. Sekä etäisyyksien arvioinnissa että myös omaisuudessaan. Joku työkaveri oli jopa luonnehtinut häntä turhankin tarkaksi, mutta oli yksi asia jota Petteri inhosi yli kaiken. Toisten omaisuuden turmeleminen, oli kyseessä julkinen tai yksityinen omaisuus. Syynä korjausliikkeeseen oli yksinkertaisesti pieni vilkaisu kohti puhelinta. Se oli riittänyt siihen että auton suunta muuttui.

Petterin TABLET-TIETOKONE oli kytketty langattomasti autoäänentoistoon. Petteri huomasi pohtivansa että onneksi oli hieman rauhallisempaa musiikkia tällä erää. Ei tähän mielentilaan mitään ryminää tai rytkettä kaivattaisi. Ihan tarpeeksi oli menoa ja meininkiä nytkin. Adrenaliini tuntui silti virtaavan veressä. Trippimittari näytti lukemia 777 tasan. Petteri pohti miten hassua onkaan että katse osuu mittaristoon usein juuri tämän tyylisissä luvuissa. Vai voisiko kyse olla vain siitä että nämä jäävät mieleen? Näitä pohditoja tehdessään Petteri huomasi pimeyden vähitellen vahvistuvat ja luonnon valon katoavan. Illan sininen hetki oli jo mennyt ohitse jokin aika sitten.

Tien reunassa näkyi taloja. Osa pimeänä, osassa oli valoja. Petterin ajatukset harhailivat matkan edetessä. Tylsintä oli joskus pitkillä ajomatkoilla olla yksin omien ajatusten kanssa.

Bussipysäkillä oli pysäköitynä auto parkit päällä. KARTTAPOHJA näytti kameratolpan paikkaa, ja oli tällä kertaa oikeassa enemmän kuin tavallsesti. "Maija" se siellä olla möllötti. Petterin silmät rekisteröivät tumma-asuisen henkilön, jolla oli huomioliivit päällä ja "hiusten kuivain" kädessä jolla sohotettiin kohti Petteriä. Petterin jalka nousi automaattisesti kaasupolkimelta, mutta turhaan. Nopeus oli sallitun mukainen ja matka saattoi jatkua.

Petteri kopaisi TASKULAMPPUA taskustaan. Käsi löysi taskusta myös myslipatukan. Pakkohan tässä oli saada jotain buustia verensokeriin. Oli nimittäin jäänyt ruokailu väliin ja tästä reissusta kun ei oikein tiennyt onko kyseessä viidentoista minuutin juttu vai useamman tunnin harharetki. Saatuaan palasen loppuun Petteri huomasi olevansa perillä. Auto parkkiin heti. Täydellinen ajoitus välipalan kanssa. Viimeisiä murusia nieleskellessään avain kääntyi rattilukossa ja moottori sammui.

Petteri sulki auton ovet ja sytytti OTSAVALON. Tielle oli pysäköity auto, jonka rekisterinumeron kaksi viimeistä numeroa (99) Petteri ehti syrjäsilmällä nähdä. Petteri heitti melkein jo pyyhkeen kehiin. Erä-Kallen uutta autoa hän ei ollut nähnyt, mutta tämä se varmaan oli. Moottori napsui vielä pakkasessa eli ei tämä pitkään ole vielä parkissa ollut. Salamana Petteri pomppasi ulos autosta. Poistuessaan autolta Petteri näki jälkien suuntaavan kohti ulkoilureittiä. Erä-Kalle siis päätti edetä helpoimman kautta. Ainoa mahdollisuus oli nyt oikaista leikaten metsäsaarekkeen läpi. Petteri painoi vauhdilla kohti nollapistettä enemmänkin karhun lailla väkisin umpihangessa puskien, kuin metsäkauriin omaisesti loikkimalla.

GPS piippasi, "lähestyt kohdetta" eli reittipistettä 63. Petteri heitti samalla hetkellä gepsin taskuun. Nyt ei enää tarvittaisi opastusta.

Petteri puki päälleen TURVAVALJAAT. Moottorisaha ei onneksi tullut mukaan, sillä Petterin ensimmäinen leikkimielinen ajatus oli että nyt olisi ollut moottorisahan tarvetta, Sen verta korkealla purkki oli. Samaan aikaan kun Petteri oli lähestynyt puuskuttaen kohdetta oli myös toisesta suunnasta kuulunut puuskutus voimistunut. Erä-Kallehan se siellä, tuttu paita päällä, jossa numerot 271. Ihan kuin sovittuna kaverit saapuivat purkille yhtä aikaa. Kyllähän se oli taas paikkaan sorvattu. Petteri tervehti Erä-Kallea ja sovittiin että Petteri kiipeää purkin tällä kertaa. Erä-Kallen kanssa homma vain toimi. Petteri oli törmännyt myös toisenlaisiin kätkijöihin, jotka toimivat kätköilypoliiseina. Näistä Petteri ei välittänyt henkilöinä oikein, vaan pyrki pikemminkin välttämään näitä: Petterin oman ajatusmaailman mukaan jokainen harrastaa tyylillään ja neuvoja jaellaan vain jos niitä pyydetään.

RANNEKELLO ranteessa näytti 17:50 kun Petteri kirjasi jaettua FTF:ää. Petterin mielestä kinastelu FTF:stä oli turhaa. Hymähtäen hän muisteli käytyjä keskusteluja ja totesi mielessään että FTF:n osalta lienee parasta vaan sopia paikanpäällä menettelymalli. Tämän kätkön osalta ei ollut ongelmia koska hän oli Erä-Kallen kanssa jakanut jo useita FTF:iä. Tässäkin tapauksessa olisi varmaan ollut nyrkkitappelu edessä jos ensimmäisenä rasian käteen saanut olisi ainoa oikeutettu FTF:n kirjaaja.

Kätkön kansi sulkeutui tiiviisti loksahtaen. KYNÄ oli ollut rasiassa tällä kertaa, joten Petteri ei ollut tarvinnut omaa geelimustekynäänsä jota oli markkinoitu jokaisessa kelissä toimivana. Kätkörasia oli kuitenkin tietyn merkkinen, joka ei herättänyt intohimoja kätköilijöissä. Mutta ajoi asiansa tässä tilanteessa mukavasti. Kätkölle (Petterin löydöissä numero 6144) oli odotettavissa pitkä elinikä, mikäli vain paikka pysyisi ja kätköilijät noudattaisivat annettua ohjetta jästien varomisesta. Petteri ja Erä-Kalle jatkoivat yhdessä tuumin kohti seuraavaa kohdetta. Mukavampaa tämä oli kahdestaan. Olihan heillä vielä kaksi tuoretta kohdetta hakematta.