Saarijärveläinen liikemies Vilho Kauppinen perusti Mahlun Sahan vuonna 1950 Eteläperän tienhaaraan Mahlunjärven rantaan. Sahassa oli kaksi raamia, kantasirkkelit ja höylä. Sähkö tuli lähes koko maakunnan sähköistäneeltä Keski-Suomen Valolta (nykyisin Vattefallin omistuksessa), joka oli juuri ulottanut verkkonsa Mahlulle.
Lama Korean suhdanteen jälkeen iski sahan toimintaan jo 1952. Rahoitus oli pullonkaulana, kun sahatavaran ostajat eivät maksaneet enää ennakkoa. Vuonna 1953, kun sahan toiminta oli ollut jo vuoden pysähdyksissä, Mahlun metsänomistajat puuhasivat yhden tukin hehtaaria kohden puunkeräyksen jälkitiliä vastaan. Sahaus heräsikin henkiin, mutta vain vähäksi aikaa loppuen pakkohuutokauppaan 1955, vaikka sahaa yritettiin pelastaa sitä ennen osakemerkinnällä.
Antti Lampinen osti sahan vuonna 1957 ja aloitti sahan kukoituskauden Saarijärven Puu oy:n nimissä. Lampinen harjoitti vilkasta sahaustoimintaa vuoteen 1970. Tämän jälkeen saha siirtyi Heikki Nieppolan omistukseen.
Vuonna 1975 oli taas raskaan laman vuoro pysäyttää sahaus. Parhaillaan 60 henkeä työllistänyt saha saatiin vielä 1976 paikkakuntalaisten puunmyyntikokouksen avulla käyntiin. Toiminta jatkui suotuisasti, kunnes heinäkuun 9. päivänä 1979 tuli tuhosi koko sahan täydellisesti eikä sitä enää rakennettu koskaan uudelleen. Saarijärven kunta alkoi ajamaan sahalle uutta paikkaa parempien liikenneyhteyksien läheisyyteen Kolkanlahteen rautatien varteen. Suunnitelma ei koskaan toteutunut. Kunta osti sahan tontin vuonna 1980 yleistä uimarantaa varten.
Paikalla on yhä uimaranta pukusuojineen, lähiseutujen ihmisten veneitä, veneiden vesille laskemisluiska ja paikallisen nuorisoseuran kirkkovene. Kylätoimikunta polttaa rannassa vuosittain juhannuskokon. Kesäiseen aikaan uimaranta tuo paikalle ylimääräisiä silmäpareja, joten ole tarkkana ettet paljasta kätkö.