Tuusulan perinteitä 7. J.H. Erkon runoja
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Tuusulan perinteitä on 10-osainen kätkösarja (=yhdeksän tradia+sarjan päättävä tradikätkö) Tuusulan alueella. Tämä sarjan seitsemäs osa esittelee Tuusulassa asuneen ja vaikuttaneen runoilijan: J. H. Erkon. Kätkö sijaitsee Tuusulan Vaunukankaan alueella metsämaastossa. Syksyllä polut ovat vetisiä paikkapaikoin.
Lähistöllä sijaitsee sarjan 2 muutakin tuusulalaista taidetta esittelevää perinnekätköä: Einari Vuorelan runoja (8) ja Eino Leinon runoja (9).
Johan Henrik Erkko 1849-1906
J. H. Erkko rakennutti 1902 itselleen Erkkola -nimisen taiteilijakodin Tuusulaan. Talon sunnitteli Pekka Halonen ja se rakennettiin Erkon toivomuksesta lähelle Syvälahden torppaa. Kuten Aleksis Kiven viimeiset vuodet liittyy Tuusulaan, J. H. Erkkokin vietti siis viimeiset vuotensa Tuusulan asukkaana.
Runosuoni alkoi Erkolla pulppuilla jo varsin nuorena, 16-vuotiaana 1885. Hän kirjoitti tuolloin kantaaottavan runon paloviinan kotitarvepolton lakkauttamisesta. Hän opiskeli jo 18- vuotiaana opettajaksi, mutta opettajan ura ei häntä niinkään kiinnostanut. Tuohon aikaan oli seminaari ainut tie sivistykseen.
Erkon runoja alettiin käyttää jo varhain laulujen sanoituksina. Erkon lukuisat runot sävellettyinä ovat levinneet kaiken kansan keskuuteen. "Erkko oli ennen kaikkea kansallinen runoilija, jonka taiteellinen ja henkinen kehitys liittyivät läheisesti kansalliseen kehitykseemme." Näin kiteytti asian Martti Jukola väitöskirjassaan.
Kasperi Kivialho taas kuvaa Erkon runoutta seuraavasti: "Verrattaessa Erkkoa Strindbergiin, Tolstoihin tai Minna Canthiin, hän on pehmeämpää ainesta ja ajaa runoudessaan liian monia aatteita -ei vain suomalaisuuden asiaa, rauhanasiaa ja kansainvälistä veljeyttä, vaan myös äänioikeutta, naisasiaa, raittiusasiaa, kansakoulua, kansanopistoa, nuorisoseura-aatetta ym.
L. Onerva, Erkon oppipoika, kuvaa runoilijamestaria ylisanoilla: "Hänen vapautta ja intomieltä hehkuva henkensä, hänen kaikille aatteellisille ja inhimillisille harrastuksille avoin ja herkkä mielensä ja luja, uskollinen ystävyytensä, syöpyivät kulta-piirroksina nuoreen sydämeeni".
Hilja Haahti taas muistaa Erkosta tarinan, jossa Erkon kävi pientä kissan poikaa sääli ja hän kantaa hellästi käsivarsillaan tätä kissanpoikaa takaisin turvaan, jotta se ei eksyisi.
Erkko kirjoitti pilkkarunon Kirkonkylän koululla 11.10.1903 pidetyn meluisan kuntakokouksen suututtamana.
Eksyttäjille
Ennen meillä miehet tohti
Käydä vihollista kohti
Avomielin avosuulla
Antoivat sen totta kuulla.
Tuli vastaan mitä mahtoi,
Miehestä mies käydä tahtoi.
Harva suoraa miestä moitti,
Joka oikeutta soitti.
Jos ken moitti - mies sen kuuli
"Syytön moite" -sen vei tuuli.
Mutta miehen arvo, mahti
Oli oikeuden vahti.
Nyt on jäniksiä miehet,
Niinkuin kääpiöt, niin pienet
Nääkin taitaa käyttää kieltä,
Mutta halpaa orjamieltä.
Nuoleksivat kielellänsä
Jalkaa, herran käskijänsä,
Potkijansa, polkijansa;-
Sellainen on altis kansa!
Sala-ampujoit´on toiset,
Veljen myöjät, kurjat loiset.
Joku mustetolpon takaa
Tähtää veljeään ja -makaa.
Siinä meidän sankarsarja,
Sortajalle altis karja.
Maailma, oi nähkös näitä
Pappisvallan syöttiläitä!
Totuus, oikeus heill´ on suussa
Kukkuessa leipäpuussa: -
Totuuden he vatsaan syövät,
Vääryydelle työnsä myövät.
Eksyttäjät, tehkää luku!
Huutaa kerran uusi suku,
Täynnä tuskaa, häpeätä
Muistelee he aikaa tätä.
Ja jos kansa hukuu teihin,
Eksyy teidän askeleihin,
Kiroaa se kiukussansa
Perintöään, kahlettansa.
Uusi polvi anteeks anna,
Kehnot kilvet hautaan kanna!
Olkoon oman rintas usko
Sulle toivon aamurusko.
-J.H. Erkko-
Lähde: Tuusula -seuran aikakirja: Millenium.
Additional Hints
(Decrypt)
ba fr fvryyä vyzrvfrffä xbugrrffn