Tuusulan perinteitä 8. Einari Vuorelan runoja Traditional Geocache
Bray 69: Vapautetaan alue uusille kätköille. Kiitos kaikille kävijöille.
Tuusulan perinteitä 8. Einari Vuorelan runoja
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Tuusulan perinteitä on 10-osainen kätkösarja (=yhdeksän tradia+sarjan päättävä tradikätkö) Tuusulan lähialueella. Tämä sarjan kahdeksas osa esittelee Tuusulassa asuneen runoilijan: Einari Vuorelan. Kätkö sijaitsee Tuusulan Vaunukankaan alueella metsämaastossa. Syksyisin polut ovat paikkapaikoin vetisiä.
Lähistöllä sijaitsee sarjan 2 muutakin tuusulalaista taidetta esittelevää perinnekätköä: J. H. Erkon runoja (7) ja Eino Leinon runoja (9).
Einari Vuorela ja Tuusula
Tunnettu opettaja ja sanomalehtimies Vuorela muuti vuonna 1932 Syvärantaan, josta hän kertoo seuraavasti: "Siitä se alkoi se elämäni nousu. Toalettipaperille minä siellä kirjoittelin runokokoelmani osaston "Ohdake kukkii". - Hyvä oli sille kirjoittaa, hän jatkaa, - mikäli laittoi vain arkit poikkipuolin, jotta pitkätkin säkeet mahtuivat samalle riville kokonaan.
Einari Vuorela, luonnon lyyrikko, oli tarkkailija, joka talletti näkemänsä herkästi runon säikeiksi. Eri vuodenaikoihin liittyvät muutokset luonnossa herättivät hänen mielenkiintonsa kotimaisemissa.
Suomen kirjailijaliiton vuosikokouksessa 1932 hän tutustui tulevaan muusaansa (=Laura Soinne, Sakari Sointeen, tunnetun paikallisen kanttorin, Sakari Sointeen tytär), jonka huolenpidossa kuluivatkin seuraavat 40 vuotta.
Laura Sointeesta Einari sai runottarensa ja samalla pätevän arvostelijan. "Uunituoreet" runot hän antoi Lauralle luettavaksi ja hänellä oli luontainen kyky nähdä runoissa mahdollisesti korvaa loukkaavat kohdat. Toisaalta Laura sai runoilijassa esiin myös toisenlaisia puolia. Vuonna 1934 ilmestynyt Sonetti- muotoon kirjoitettu "Kullanhuuhtoja" runo oli tulvillaan rakkauden tunnustuksia lemmitylle:
- Kullanhuuhtoja -
Sonetin tämän sulle ojennan
kuin vuokon poika lemmitylleen antaa
Sun vuokses, armas, toivon kultasantaa
on tuntilasi täynnä maailman.
Mä tunnen onnen päätähuimaavan,
kuin lähestyisin Atlantiksen rantaa,
Nää rytmit Petrarcan kuin siivet kantaa
taa kaipuun meren, iät-huokaajan.
Unien lailla päivät sammuu multa,
jos Lemmetär ei sytyttele tulta,
mä riudun öitten julmaan kaipuuseen.
Sain sata suudelmaa mä äsken sulta,
mä jälleen sata ryöstän niitä, kulta,
ja sitten sata, sata uudelleen.
- Einari Vuorela -
Vuonna 1957 Einari Vuorela siirtyi eläkkeelle ja tästä lähtien talviajan hän vietti Tuusulan Iloniemessä. Kesät hän vietti synnyinseudullaan Keuruussa.
Lähde: Tuusula- seuran aikakirja: Millenium.
Additional Hints
(Decrypt)
cvrav unyxrnzn