Mysteeri johdattaa sinut nimettömänä pysyttelevän sisävesistön rannikon tuntumaan. Tämä laajahko vesistö on perimätiedon mukaan aikanaan ollut jonkinlaisen merihirviön asuinsija. 70 –luvun alussa, silloisen Rokkalan kaupungin pormestari järjesti tutkimusretkikunnan tutkimaan pitääkö puheet paikkansa. Retkikunta oli käytännössä kymmenhenkinen retkue, joka merentutkimusaluksen ja sukelluskellon avulla kartoitti vesistön pohjaa ja sen asujaimistoa.
Kerran sitten, rajussa syysmyrskyssä vuonna 1975, sukelluskello ja tutkijoiden tukialus miehistöineen katosivat jälkiä jättämättä. Pian tapaturman jälkeen lähetettiin pelastusalus etsimään mahdollisia eloonjääneitä, mutta viikkoja kestäneen tuloksettoman etsinnän jälkeen pelastusoperaatio lopetettiin lähestyvän talven takia. Edes aluksen hylkyä ei koskaan löydetty. Pelastusaluksen radisti Keijo-Taneli Lillukka (nimi muutettu) onnistui äänittämään veden alta kuulunutta ääntä.
Ääninäytettä analysoitiin myöhemmin jopa puolustusvoimien ja yliopistojen toimesta (myös ulkomailla), mutta kukaan ei koskaan saanut selville, että oliko se merkityksellinen vai ei.
Lopulta asia (ja koko vesistö) päätettiin salata – ja vielä nykyäänkin tuo vesialue on kartoilla vailla nimeä. Tähän päädyttiin massahysterian leviämisen estämiseksi. Tästä huolimatta saattaa vielä nykyäänkin kuulla vanhojen Rokkalan alkuasukkaiden kuiskailevan pelonsekaisella kunnioituksella hirviöstä, jonka nimi on aikojen saatossa vääntynyt muotoon ”Avotulen Ilmatar” – mutta puhe kääntyy nopeasti vaikkapa muikkukukkoon, jos ulkopuolinen ilmaantuu paikalle.
Arkistoista on nyt kuitenkin saatu kaivetuksi tuo hyvin säilynyt, harvinainen ääninäyte. Pystytkö sinä sen perusteella ratkaisemaan tämän sukupolvia kestäneen arvoituksen?
Kuuntele ääninäyte TÄSTÄ, (jos selaimesi sallii sen), ja ratkaise arvoitus.
Voit myös ladata sen pakattuna itsellesi tarkempaa dna-analyysiä varten tästä: LATAA (10,6 kt)