-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätkö esittelee "palasen" historiaan jääneestä maanviljelyskulttuurista, sekä Etelä-Iittiläisen maalaismaiseman. Maisemaan liittyy Z. Topeliuksen kirjoittama mielenkiintoinen tarina. Talvella runsas lumi voi hankaloittaa löytämistä ja nostaa vaikeustasoa parillakin pisteellä.
Kätköä kannattaa oikeasti lähteä hakemaan annetusta reittipisteestä, mikäli haluaa välttää tarpeettoman kiertämisen. Kätkölle johtava "polku" on paikoin vaikeakulkuinen ja kostealla ilmalla sekä talvella jopa hieman vaarallinen. Putoaminen useiden metrien korkeudesta on mahdollista varomattomalle. Kätkö ei ole siinä mihin kätkön nimi viittaa, mutta lähellä kuitenkin. Kohtaat lähes varmasti puolikkaan myllynkiven, sillä kallion päällä on aikoinaan ollut tuulimylly. Kallion reunoille ei tarvitse mennä, eikä mitään tarvitse siirtää. Reitillä ylös törmäät myös pesäluolaan, jota viimemmäksi on asuttanut supikoira. Reittipisteen alussa saatat myös huomata jotain samaa, kuin ylhäällä (palan myllynkiveä). Mielenkiintoinen kohde on myös kivenlohkareet, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet metsään lojumaan. Paikalta on joskus lohkottu kalliosta kiviä talojen ja navettojen kivijaloiksi yms. Parkkipaikkoja on niukanlaisesti, mutta yksi vaihtoehto on jättää auto tien reunaan pienelle suoran pätkälle lähellä reittipistettä. Mikäli kuitenkin haluat pysäköidä muualle, otathan huomioon, ettet jätä autoasi paikkaan, mikä voi haitata liikennettä pihoille,pelloille ja talousrakennuksille. Z. Topeliuksen kirjoittamissa Talvi-illan tarinoissa on mukana kertomus Yöjärven kartanon vaiheista. Vernan ruusut kirjan tapahtumat ovat sijoittuneet kätköltä avautuviin maisemiin. Seuraava on lainausta www.kimonkyla.fi sivustoilta Zacharias Topelius 1818 – 1898 "Talvi-iltain tarinoita" 1850 – 79, näistä yksi ”Vernan ruusut”. Tämä on, jos käyttäisi nykyajan kirjallisuusmainontaa, ihastuttava nuoren upseerin rakkaustarina, jonka sadunomaista romantiikkaa kehystää Anjalan päivien sotaisa levottomuus ja sen vastakohtana rokokoon leikkisä elämänilo. Tarina on sijoitettu tapahtumaan täällä Kimonkylän maisemissa vuonna 1789 Ruotsin kuninkaana oli Kustaa III. Tämä tarina kehystyy Anjalan liiton ja Kustaa III ajan sodan tapahtumiin. Tämä sotahan käytiin näistä maisemista muutaman kymmenen kilometrin päässä Kymijoen, silloisen rajan takana. Nuori luutnantti Yrjö Ros ja kornetti ( ratsuväen vänr. ) Jaakko Peura Loviisasta matkasivat ratsain Artjärvelle kokoontuneita rekryyttejä, eli värvättyjä alokkaita tarkastamaan. Matkalaiset eksyivät kimonkylän metsissä kesäkuisen yön hämärässä, kadotettuaan tien tai jo paremminkin polun jota he olivat seuranneet. Tuntui jopa sateen uhka ja oltiin jossakin ”lemmon erämaassa” kuten asia kirjassa osoitetaan. Mutta lehmänkellon ääni ja koiran haukunta sai eksyneet jälleen aavistamaan että yösijakin vielä löytyisi. Talutettuaan hevosensa metsäiselle mäelle he näkivät pienen puron, ja järven jonka vesi välkkyi tavattoman mustana tuntemattomien syvyyksien yllä. Tuossa yksinäisessä seudussa oli muun maailman silmiltä kätkettynä asunto joka liian pieni aateliskartanoksi, mutta suuri tavalliseksi talonpoikaistaloksi. Paikka oli muurilla ympäröity, puutarhassa oli ylen määrin harvinaisia ulkomaisia korukasveja hyvin hoidettuna. Kapteeni Mörk asui vanhaa autiotilaa erakkona kauniin tyttärensä Vernan kanssa. (Kerrotaan tämän M:n asuneen salanimellä, hän olisi oikeasti ollut Anckarström eli mies joka ampui kuningas Kustaa III:ta.) Tämä Verna oli, tai hänet uskottiin kuuromykäksi, lapsena sairastetun rokon aiheuttaman kuulovaurion takia. Tarinaan kuulu vielä armeijan lääkäri Ekströmer joka ymmärtää mistä on kysymys. Samoin sankarin tie vie taisteluihin ja hän haavoittuu mutta kuten tarinoissa yleensä niin tässäkin, onnelliseen loppuun päästään, monen vaiheen jälkeen johon kuuluu lähes kaikki vanhan ajan juonen kehitysversiot. Jos taru kiinnostaa käykää kirjastossa. Tarinasta vielä sen verran että tämä mainitsemani paikka löytyy kartalta kun vedetään suora viiva Elimäen kirkolta Artjärven kirkolle niin kyseinen paikka on viivan puolivälissä. Lainaus päättyy tähän. Tarinan tapahtumapaikat sijoittuvat suurinpiirtein kalliolta avautuvaan peltomaisemaan. Tarinan "Yöjärven kartano" olisi sijoittunut Lapinjärven kunnan, Kimonkylän puolelle, mutta itse järvi pääsääntöisesti Iitin kunnan alueelle. Tämä on kirjoittamatonta historiaa, mutta paikalla on perimätiedon mukaan ollut joskus jonkinlainen kosteikko. Tuskin sentään varsinaista järveä "tuntemattomine syvyyksineen". Tämä kosteikko olisi sittemmin kuivattu pelloksi. Tätä olettamusta tukee sekin, että pellolla on useita paikkoja, missä maahan isketyistä rautaputkista alkaa pulppuamaan vettä. Pellon ojissa kasvaa myös runsaasti järviruokoa. Kallio, jonka päällä kätkö sijaitsee on nimeltään Munakallio. Kallion nimeenkin liittyy perimätietoa, jonka mukaan se olisi nimetty. Kallion kielekkeillä olisi nimittäin pesinyt vesilintuja, joiden munia paikalliset olisivat aikoinaan keränneet ravinnokseen. Tämän "Yöjärven" olemassa olo, on siis pitkälti kirjoittamatonta historiaa ja osittain arvailuakin. Monet seikat kuitenkin puhuvat sen olemassaolon puolesta. Kenties Z. Topeliuskin on näitä tarinoita kuullut ja sijoittanut kertomuksensa näihin maisemiin. Hieman romantisoituna tietenkin.
Additional Hints
(No hints available.)