Alinenjärvestä lähtevä Laajanoja mutkittelee halki koko Nokian
keräten mukaansa niin talven sulamisvedet kuin Nokian pohjoisosan
suoaluiden vesiä.
Juuri ennen laskemistaan Nokianvirtaan Laajanoja kohtaa vielä
Kylmänojan, joka myös on halkonut matkansa läpi Nokian.
Nokianvirtaa pitkin vesi jatkaa ikiaikaista matkaansa kohti
Poria, jossa vesi viimein päätyy mereen.
Laajanojassa elää myös rauhoitettu, todennäköisesti jääkaudelta
peräisin oleva purolohikanta.
Kätköpaikalta löytyy Laajanojan pieni mutta äänekäs
koskityyppinen osuus lehtomaisesta ympäristöstä. Myös kätköpaikan
alapuolella oleva reheväkasvuinen suvanto on tutustumisen arvoinen,
vaikkakin paikan tuoksut voivat suovivahteisesta alueesta johtuen
olla välillä voimakkaat.
Kätköpaikka on parhaimmillaan keväällä, jolloin lumien
sulamisvedet saavat kosken näyttäytymään täydellä voimallaan,
vaikkei silloinkaan toki mitään Imatrankoskea ole tarjolla. Kesän
myötä koskiosuus laantuu ja peittyy paljon myös kasvillisuuteen,
mutta kosken tasainen voimakas kohina on rauhoittavaa myös
kesällä.
Kätkön perustin mukavan
Hervanta-lähiömiitin jälkeen. Kätkö on ensimmäisen kolikkoni
lähtöpaikka.
Huomaa: Kosteilla keleillä
kätköalueen savipitoinen maasto voi muuttua todella liukkaaksi.
Kätkö ei edellytä jyrkkään rinteeseen menemistä.