Inhokkikätkö Multi-cache

Piilotin keväällä 2006 Hämeenlinnan Vanhan hautausmaan tuntumaan Suosikkikätkön. Olen tutkinut omien kätköjeni tilastoja selvittääkseni, mistä geokätköilijät pitävät. Eniten käyntejä keräävät helpohkot, kaupunkiympäristössä olevat perusjemmat, joiden purkki on mikrokokoinen. Se onkin ymmärrettävää, tuollaisia kätköjä on mukava poimia vaikka ohikulkumatkalla, eikä tarvitse sonnustautua ja varustautua kuten metsäretkille.

Mistä geokätköilijät pitävät

Suosikkikätkön suunnittelussa otin huomioon harrastajien mieltymykset. Tein siitä kuitenkin "jakomielisen": sen voi ottaa pikakätkönä tai käyttää vähän aikaa ja tutustua hautuumaahan. Kätkön kuittauksista on voinut aistia, että monipuolinen historiallinen kohde ei juurikaan kiinnosta tällaisten suosikkikätköjen etsijöitä. Tärkeintä on saada nopeasti purkki bongattua, piste tilastoihin ja päästä jatkamaan matkaa.

Monen mielestä Suosikkikätkö on tylsä tusinajemma, vaikka se on täyttänyt juuri pikakätkön tehtävänsä. Tarjolla olisi ollut enemmän, mutta kun ei... Tilanne on siis kaksijakoinen: pikakätköistä ei pidetä, mutta niitä kuitenkin etsitään eniten.
Jostain olen lukenut: "Kumma juttu tuo ihminen. Kokeakseen jotain hienoa ja "suurta", se ei ole läheskään aina valmis uhraamaan sen tavoitteluun aikaa."

Inhokkikätkö on Suosikkikätkön pari. Ne liittyvät toisiinsa. Ehkä niinkuin jin ja jang, vaikka en tunnekaan kiinalaista filosofiaa. Molemmat sijaitsevat Vanhan hautausmaan laitamilla. Inhokkikätkö ei ole pikakätkö, löytääksesi purkin sinun on vähän jaloiteltava ja tutustuttava hautuumaahan. Inhokkikätkö on tietenkin ns. laskumulti. Geokätköilyn pohjoismaisessa foorumissa esitettiin syyskuussa 2006 jopa aloite, ettei tällaisia kätköjä piilotettaisi ollenkaan: Miksi tehdä laskumulti kun vaihtoehtojakin on?

Monikätkön piilottaminen on paikallaan kun haluaa esitellä etsijöille jonkun nähtävyyden ja purkkia ei saa piilotettua itse paikalle. Monikätköllä voi myös ohjata geokätköilijöitä haluttujen pisteiden kautta. Laskumultin edut ovat, että kohteista kerättävät tiedot ovat yleensä paremmin säilyviä kuin kätköpurkit ja että on mahdollista syventää hakijan tietoutta kätkön kohteesta.

Vanha hautausmaa

Kun vuonna 1777 annetulla kuninkaan päätöksellä kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen, sijoitettiin seurakunnan hautausmaa kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kuningas määräsi, ettei hautausmaata saanut sijoittaa kirkon viereen eikä edes kaupungin sisäpuolelle. Sitä varten mitattiin 400 x 400 kyynärän (noin 240 m x 240 m) suuruinen alue Kaurialan pellolta.

Kaupungin laajentuessa hautausmaa jäi ennen pitkää asutuksen keskelle. Niinpä lääkintöylihallituksen pääjohtaja K. F. von Willebrand totesi virkamatkallaan 1866, että hautausmaan sijainti oli epäedullinen kulkutautien leviämistä ajatellen. Kolera olikin koetellut erityisesti Hämeenlinnaa noina aikoina. Uuden hautausmaan paikaksi valittiin Ahvenisto. Se vihittiin käyttöön vuonna 1872, jolloin hautaaminen Vanhaan hautausmaahan määrättiin lopetettavaksi ja se jäi puistoksi, jonka seurakunta 1906 luovutti kaupungin hoitoon.

Vanhalla hautausmaalla on runsaasti kukkaistutuksia ja puita. Sitä on aikoinaan ympäröinyt aita, ensiksi puinen ja myöhemmin rautaketju kivipylväiden varassa, mutta nykyään se on aitaamaton. Vanhimmat muistomerkit ovat tykkänään kadonneet ja vain kymmenkunta hautakiveä on ajalta 1820-1840. Nämä ovat tavallisimmin kookkaita makaavia paasia. Pääosa säilyneistä risteistä ja kivistä on peräisin 1850- ja 1860-luvuilta.

Kuvia hautamuistomerkeistä (Suomen Sukututkimusseura)

Ilmoitetut koordinaatit tuovat sinut Vanhan hautausmaan reunalla olevan ortodoksisen kirkon (kartassa numero 5) pääsisäänkäynnin luo. Kirkko on arkkitehti Mika Ernon suunnittelema 1962.

Ortodoksikirkon kummassakin pääovessa on kapeita ikkunoita. Montako ikkunaa on oikean puoleisessa ovessa? Talleta luku mielesi lokeroon E. Tai voit sen kirjoittaa alempana olevaan taulukkoonkin.

Keskellä Vanhaa hautausmaata on nälkään kuolleiden muistokivi (n:o 1). Neljäsataa suurina nälkävuosina 1867-68 nälkään ja tauteihin nääntynyttä lepää täällä. Paasi pystytettiin 1958 Muistitiedon keräystoimikunnan aloitteesta. Puuhamiehenä oli erityisesti asioitsija Harald Toivola, joka on monen muunkin Hämeenlinnan muistolaatan ja -merkin "isä".

Muistokiven laatassa on ruusukkeita. Ruusukkeiden määrä on C.

Vuonna 1918 kaatuneiden saksalaisten soturien muistoksi on pystytetty jyhkeä monumentti (n:o 2). Muistomerkki oli alunperin Tähtipuistossa. Se siirrettiin Vanhalle hautausmaalle 1962. Tähtipuisto nimettiin myöhemmin Sibeliuspuistoksi. Hämeenlinnan ympäristössä tapahtuneissa sotatoimissa kaatuneet saksalaiset haudattiin 2.5.1918 suurin juhlallisuuksin. Kaatuneita oli kaikkiaan 16, heistä kolme upseeria. Myöhemmin samaan paikkaan haudattiin Tuuloksessa Syrjäntaan taistelussa kaatuneita saksalaisia. Nyt patsaan jalustassa on 56 nimeä. Osa saksalaisista haudattiin ensin Tuuloksen kirkkomaahan, sitten siirrettiin Tähtipuistoon ja viimeksi tänne. Jotkut vainajat on siis haudattu kolmeen kertaan. Wila Martinin ja Urho Heinäsen veistämässä paadessa on polvistunut, päänsä painanut sotilas ja teksti "Suomen vapauden puolesta 1918 kaatuneille saksalaisille sotureille kiitollinen Hämeenlinna" saksaksi ja suomeksi. Veistos on vuodelta 1921.

Monumentin jalustan vasemman puoleisessa laatassa on ensimmäisenä erään Paulin nimi. Laske, montako kirjainta on Paulin sukunimessä, saat A:n.

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen isä Christian Gustaf Sibelius on haudattu Vanhalle hautausmaalle (n:o 3). Christian (Kristian) Gustaf (Gustav) Sibelius syntyi Loviisassa 10.12.1821, sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon 31.5.1860. Hän tuli Hämeenlinnan tarkka-ampujakoulun lääkäriksi 1859, toimi Hämeenlinnan tarkka-ampujapataljoonan ylilääkärinä ja kaupunginlääkärinä 1.1.1861-.

1860-luvulla Christian Gustafin elämää hallitsivat onnellinen avioliitto ja huolestuttavaksi kasvanut velkataakka. Kaupungin- ja pataljoonanlääkärinvirkojen ohella rahaa toi kukoistava yksityisvastaanotto. Christian Gustaf laski aivan realistisesti voivansa olla 50-vuotiaana 1871 jo velaton mies. Toisin kävi. 1860-luvun puolenvälin katovuodet Suomessa kaatoivat Sibeliuksen isän laskelmat ja veivät lopulta häneltä hengen. Yksityisvastaanotto kuihtui pois yleisen hädän keskellä, velkataakka kasvoi ja katovuosien aikaan yleistynyt lavantauti koitui Christian Gustafin kuolemaksi 47-vuotiaana 31.7.1868. Säveltäjä menetti isänsä alle 3-vuotiaana. Muistoksi hänestä jäi pojalle vain muutamia tuokiokuvia ja hieman sikarin tuoksua.

Sibeliuksen suku

Sibeliuksen haudan lähistöllä on erään Eva Augustan risti. Ei tämä olisi inhokkikätkö, ellei mukana olisi vähintään yksi kimurantti laskutehtävä. Merkitään Eva Augustan syntymä- ja kuolinaikaa seuraavasti: Pf = synnyinpäivä, Kf = synnyinkuukausi, Vf = synnyinvuosi, Pd = kuolinpäivä, Kd = kuolinkuukausi, Vd = kuolinvuosi. Laske Eva Augustan nimessä esiintyvien A-kirjainten määrä, se on Ma. Ja vielä Y-kirjainten määrä = My. Seuraavassa kaavassa SQRT tarkoittaa neliöjuurta.
B = SQRT( Vd / (Vf + Pf + Kf + Pd + Kd - Vf - Ma )) - My .

Näyttävimpiä hautuumaan muistomerkeistä on empiretyylinen Nordenswan-suvun hautakappeli (n:o 4).

Kappelin seinälaattojen mukaan sinne on haudattu seitsemän vainajaa. Monenko sukunimi on Nordenswan? Luku on D.
F:n saat kun katsot, onko Nordenswanin suvun vaakunan kilvessä: joutsen = 2, tähti = 4, avain = 6 vai linna = 8 ?

Kappelin kupeella on kuvernööri Rehbinderin aidattu perhehauta. Otto Carl Rehbinder syntyi Rautalammilla vuonna 1797. Hän toimi Hämeenlinnassa Hämeen läänin kuvernöörinä vuosina 1841-1863. Rehbinderillä oli tehtävään hyvät edellytykset: kansan olojen ja tapojen tuntemus, hallinnollista kokemusta, tarmokkuutta ja velvollisuuden tuntoa. Lisäksi hänellä oli hyvä kielitaito, suomea hän osasi täydellisesti sekä hallitsi hyvin myös ranskan ja venäjän kielen. Rehbinderin todetaan olleen monessa suhteessa ajastaan edellä oleva tarmokas ja toimelias hallintomies, luonnonsuojelija ja raittiusasioiden edelläkävijä, joka teki useita aloitteita asuinkaupungissaan havaitsemiensa puutteiden parantamiseksi. Hän kiinnitti huomiota lisäksi kaupungin ulkoiseen kaunistamiseen ja kaupunkikuvan kehittämiseen.

Hämeenlinnan puistojen kehittyminen pääsi varsinaisesti alkuun Rehbinderin kuvernöörikauden aikana. Suurin työ oli Kaupunginpuiston rakentaminen. Hämeen linnan pohjoispuolella sijaitseva Pyövelinmäki oli vielä 1700-luvulla mestauspaikkana. Siitä kuvernööri Rehbinder ryhtyi 1840-luvulla kunnostamaan Kaupunginpuistoa eli Parkkia. Hän rakennutti jyrkille rinteille maisemapuiston, josta avautui upea näköala linnalle. Alueelle koottiin kiviaitoja ja myöhemmin maisemapuiston tyyliin myös tekorauniot sekä erilaisia huvimajoja. Puistotyöt tehtiin paljolti vankityövoimalla. Rehbinder erosi virastaan vuoden 1863 alussa ja kuoli vuonna 1873.

Inhokkikätkön koordinaatit saat kun sijoitat laskemasi tai löytämäsi numerot kirjainten paikalle.

Turuntien toisella puolella sijaitsee Suomen kasarmin alue. Turuntien varrella olevat tiiliset miehistökasarmit samoin kuin upseerikerhorakennus ovat 1910-luvulta. Nämä venäläisen kasarmiarkkitehtuurin tyypilliset tiilirakennukset on jäsennelty poikkeuksellisen rikkaasti. Suomen kasarmillakin on geokätkö.

Inhokkikätkö (= The Detestable cache) is by the side of the old graveyard of Hämeenlinna. You can stretch your legs by taking a little walk in the cemetary. You can find there e.g. the grave of the father of great composer Jean Sibelius (#3 on the map) and monument of german soldiers who died 1918 (#2).

The cache is detestable because it is multi-cache with calculations. Some geocachers hate these offset caches.

Cache description is only in Finnish. Please email me if you are coming to Hämeenlinna and want to search the cache, I send english translation.

Osoite/Address: Erottajakatu 2

Jos käytät Internet Explorer'ia, tulosta kätkökuvaus vaakasivulle tai käytä Print PDF -linkkejä.