[FI]
Joka jouluaatto kello 12 kerääntyy Vanhalle Suurtorille perinteisesti tuhansia ihmisiä kuuntelemaan joulurauhan julistusta kaupungin asukkaille.
Brinkkalan talon parveke on verhottu lainkäytön punaisella veralla, joka on varustettu Turun kaupungin heraldisin vaakunoin ja goottilaisella A-kirjaimella. Parvekkeen reunoja koristavat joulukuuset, joita aikaisemmin oli kaksi molemmilla reunoilla. Keskellä etukaidetta on vanhan, Tanskasta sotasaaliiksi 1500-luvulla ryöstetyn kuvaraamatun faximile-jäljennös. Rakennuksen lippusalkoon on nostettu kaupungin vaakunalippu.
Turun tuomiokirkon kellon lyötyä 12 kajahtaa virsi "Jumala ompi linnamme", jonka jälkeen Turun kaupungin kansliapäällikkö lukee julistustekstin.
Vanhin joulurauhanjulistus on 1600-luvulla käytössä olleen tekstin suomennos. Se on sisältynyt Porista löytyneeseen kokoelmaan Turun maistraatin valakaavoja ja julistuksia. Nykyisen julistuksen pohjana on Turun palon jälkeen maistraatin sihteerin muistista kirjoittama sanamuoto, joka on paljon tiivistetympi versio kuin Ruotsin suurvalta-ajan ja luterilaisen puhdasoppisuuden kauden aikoina. Käytössä olevan tekstin on pergamentille korukirjoittanut ja tyylitellyt taiteilija Tauno Torpo vuonna 1956. Keskiaikaisen esikuvan mukaan pergamenttikääröön kuuluu myös puiseen sinettikuppiin sijoitettu kopio Turun kaupungin sinetistä vuodelta 1309.
Aatosta Nuutinpäivään tuli jokaisen, vanhan lain ja hyvän järjestyksen mukaan, saada nauttia rauhaa. Skandinavian lainsäädäntöön kuului mannermaiseen tapaan erilaisia rauhoja, joista joulurauha oli ns. tilannerauha. Sitä, joka tämän rauhan rikkoi, rangaistiin "raskauttavien asianhaarojen vallitessa". Em. sanamuoto nykyisessä julistustekstissä viittaakin vanhoihin aikoihin, sillä laki ei nykyään tunne ankarampaa rangaistusta jouluaikaan tehdyistä rikkomuksista.
Joulurauhan julistuksen kukoistusaikana 1700-luvulla annettiin kuitenkin runsaasti yksityiskohtaisia ohjeita kunnialliseen elämäntapaan. Niinpä 1600-luvulla asukkaita kehotettiin puhdasoppisuuden ajalle tyypillisesti kuulemaan Jumalan sanaa, kiellettiin mässäily ja juopottelu, väkivaltaisuus kotona, pellolla tai niityllä, melskaaminen ja kaikenlainen rauhaton käyttäytyminen, varoitettiin palovaarasta ja lopuksi yleisesti kehotettiin ottamaan vaarin hyvistä neuvoista. Onpa kaupungissa ollut myös jyrkkä vieraiden valvomiskehotus, jonka mukaan vierasta ei viranomaisten tutkimatta saanut ottaa asuntoon. Uhkana rikkomuksista olivat niin korkeat sakot, että rikkomuksen tehnyt saattoi joutua niiden maksamisesta suuriin vaikeuksiin.
Sanamuoto ja sisältö ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Perussävy on kuitenkin säilynyt. Alunperin joulurauha luettiin vain ruotsiksi, mutta v. 1711 tapahtui "kauhea onnettomuus, että joulurauha oli tullut julistetuksi paitsi ruotsin myös suomen kielellä".
Lähde: "Suomen Joulukaupunki"
[UK]
In the Old Great Square of Turku, at 12 noon every Christmas Eve, a crowd of several thousand people gathers to listen to the Declaration of Christmas Peace.
The balcony of the Brinkkala Mansion is covered with a broadcloth drape, in red (symbolizing the magistrates' authority) and decorated with the City of Turku's coat-of-arms and a Gothic 'A'. The balcony is decorated with Christmas trees on each side. On a lectern in the middle of the balcony there is a facsimile of an illustrated Bible (plundered from Denmark in the 1500s). From the flagpole flies the City's banner.
When the Turku Cathedral clock has struck 12, there follows the hymn 'Jumala ompi linnamme' (Luther's famous 'Ein' feste Burg ist unser Gott'), and the Chief Executive of the City then reads out the Declaration.
The oldest extant Declaration text is a Finnish translation of the version used in the 1600s, which has survived in a collection found in Pori of oath formulas and Declarations used by the Turku City magistrates. The present-day text, however, is based on the version written down from memory by the Town Clerk after the Great Fire of Turku in 1827. This version is considerably shorter than that used under the Swedish rule and strict Lutheran orthodoxy. The present text is written in embossed script on a decorated parchment, made by Tauno Torpo in 1956. Following medieval tradition, the parchment roll also includes a copy of the city's Seal from 1309, in a wooden mounting.
The old laws were supposed to guarantee everyone Christmas peace from Christmas Eve until the end of Christmastide on St Knut's Day (13 January in the Finnish calendar). In Scandinavian law, as in other European countries, there could be various occasions or situations where a special peace was proclaimed. The Christmas Peace was just such a declaration. Anyone who offended against the law during this special peace was subject to the penalties applicable under "aggravating circumstances". Although this phrase has been retained in the Declaration text, present-day legislation no longer recognizes aggravating circumstances linked to particular times of the year.
The Christmas Peace Declaration text grew to its fullest length during the 1700s, when it included detailed instructions about how to behave respectably. Since the 1600s, for example, in conformity with the piety of the time, the townspeople were urged to listen to the Word of God; they were forbidden to indulge in gluttony or hard drinking, in violence at home or in the fields, or in riotous behaviour; they were warned about the danger of fire, and finally were urged to pay heed to good advice. Very strict control was also kept on strangers. No one was allowed to take in visitors until they had been examined by the authorities; anyone who did so faced such heavy fines that they would find themselves in serious difficulties.
Over the course of time, both the wording and the content have changed, but the basic tone of the Declaration has been retained. Originally, the Declaration was read only in Swedish, but in 1711 there occurred a "horrible misfortune, in that the Christmas Peace was proclaimed both in Swedish and in Finnish".
Source: "Christmascity of Finland"