-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Peruskätkö Turun ylioppistollisella keskussairaalalla.
Turun lääninlasaretti — Suomen ensimmäinen sairaala
Ruotsin ja samalla Suomen valtakunnan ensimmäinen yleissairaala, Tukholman lääninlasaretti eli Serafiimilasaretti, avattiin vuonna 1752 Tukholmassa. Sen rakentamista ja ylläpitämistä varten tarvittavia varoja oli koottu lahjoituksina mm. kolehtien, arpajaisten ja pelikorttien käyttömaksujen avulla.
Huhtikuussa 1753 säädettiin Ruotsissa, että häiden ja ristiäisten yhteydessä annetuista vapaaehtoisista lahjoista oli luovutettava puolet Tukholman lääninlasaretille, toisen puolen jäädessä oman seurakunnan vaivaisille. Joulukuussa 1753 velvoitteet ulotettiin koskemaan koko valtakuntaa, siis myös Suomen seurakuntia.
Suomalaiset eivät suinkaan olleet halukkaita luovuttamaan rahojaan Ruotsin puolella sijaitsevalle lasaretille, josta oli hyvin vähän hyötyä heille. Sen vuoksi he anoivat vuoden 1756 valtiopäivillä, että Tukholman lääninlasarettia varten Suomessa kerätyt varat saataisiin käyttää lasaretin perustamiseen omassa suuriruhtinaanmaassa. Terveyskomission kielteisestä lausunnosta huolimatta säädyt antoivat suostumuksensa lasaretin rakentamiselle Turkuun ja myönsivät tähän tarkoitukseen Turun hiippakunnasta vuoden 1757 alusta kertyvät lasarettivarat .
Kuningas Aadolf Fredrik hyväksyi hankkeen joulukuussa 1756, mutta hän määräsi samalla, että osa Suomessa kerätyistä lasarettivaroista on käytettävä lasaretin perustamiseksi Helsinkiin sotaväen ja maan tarpeita varten. Asiasta ilmoitettiin tuomiokapitulien kautta seurakunnille ja papistoa pyydettiin kehottamaan sanankuulijoita runsaampiin lahjoituksiin.
Myös Turun lääninlasaretin rakentamiseen tarvittiin seurakuntien keräämien varojen lisäksi pelikorttimaksuja sekä yksityisiä lahjoituksia ja avustuksia. Sairaalarakennus valmistui keväällä 1759 nykyisen Eskelinkadun ja Läntisen Rantakadun kulmaukseen, tuomiokirkolta katsoen "tois pual jokke". Rakennus oli varsin vaatimaton puutalo, johon oli saatu mahtumaan sairaansijat kuudelle potilaalle. Sairaalan lääkäriksi määrättiin oman toimensa ohella Turun piirilääkäri Johan Haartman (1725—1787). Hän hoiti tehtävää vuoteen 1767 saakka vaikka hänet nimitettiinkin Turun akatemian lääketieteen professoriksi jo vuoden 1765 lopulla.
Lääninlasaretin johdossa oli lasaretin hallitus, joka antoi laitoksen avaamisen johdosta sairaalaan ottamista koskevan ohjeen: "Sen Turun caupungisa, Cuning:sen Maj:tin Asettamisen jälkeen, Alammaisesta cuuliaisudesta Istutetun ja Raketun Lazaretin eli Sairasten-Parannushuonen Edes-Seisoitten Yhteinen Julistus, Ajasta, Cosca ne parannusta, holhousta ja ruockousta [hoitoa] tarwiitzewaiset, sinne otetan. Annettu Turusa s. 9. p. Maalis-cuusa W. 1759." Ensimmäiset potilaat otettiin lasarettiin toukokuun alussa 1759 ja virallisesti se avattiin kesäkuun 6. p:nä, kruununprinssi Kustaan nimipäivänä.
Kansa tunsi kurjista hospitaaleista saamiensa kokemusten perusteella voimakasta ennakkoluuloa lasaretteja kohtaan. Sen vuoksi papistoa kehotettiin korostamaan seurakuntalaisilleen, että "lasarettia ei ole pidettävä minään hospitaalina tai vähemmän säädyllisenä ja kunniallisena paikkana". Samalla ilmoitettiin, että lasarettiin ei saa tuoda yli 50-vuotiaita eikä lapsia, jotka ovat alle 4-vuotiaita.
Haartman oli kokenut lääkäri ja hänen onnistuneet hoitonsa lisäsivät osaltaan kansan luottamusta laitokseen. Sairaansijoja lisättiin alkuvuosina 16:een, mutta vuonna 1769 niitä oli taas vain kahdeksan. Aina 1780-luvulle asti lääkärit eivät saaneet kirurgista koulutusta ja sen vuoksi Turun lääninlasaretissakin ilmeisesti käytettiin leikkausta vaativissa tapauksissa paikkakunnalla asuvan välskärin apua. Haartmanin aikana lääninlasaretissa hoidettiin vuosittain noin 90 potilasta. Heistä keskimäärin 60 % tervehtyi, 18 % tuli paremmaksi, 17 % pysyi ennallaan ja 5 % kuoli.
Lääninlasaretti toimi myös yliopiston sairaalana, mikä olikin huomattava parannus vuonna 1640 perustetun Turun akatemian lääkärikoulutusta ajatellen. Turun lääninlasaretin toiminta opetussairaalana päättyi vuonna 1828, jolloin akatemia siirrettiin kaupungin edellisenä vuonna tapahtuneen suurpalon johdosta Helsinkiin. Turussa valmistui 1700-luvun lopulla keskimäärin yksi lääkäri joka toinen vuosi ja 1800-luvun alussa 1-2 lääkäriä vuodessa.
Lasaretin seuraavana lääkärinä toimi Turun piirilääkäri Johan Gabriel Bergman (1732—1793) vuosina 1767—1793. Hänen kautensa neljänä ensimmäisenä toimintavuonna lasaretissa oli vuosittain keskimäärin 126 potilasta. Heistä noin 25 % sairasti sukupuolitautia, tavallisimmin kuppaa, ja noin 13 % silmätauteja. Muista sairauksista voidaan mainita kaatumatauti, mania ja hysteria, luumätä sekä märkivät haavat ja fistelit, syyhy ja muut ihottumat, syöpähaavat, kuukautisten lakkaaminen sekä tapaturmat. Lasaretin ulkopuolelta oli saanut hoitoa keskimäärin 30 potilasta vuosittain.
Kirurginen hoito Turun lääninlasaretissa parani merkittävästi vasta, kun Turun akatemiaan vuonna 1784 perustettuun kirurgian professorin virkaan nimitettiin vuonna 1789 Josef Pipping (1760—1815, aateloituna Pippingsköld). Hänen opetusalaansa kuuluivat myös synnytysoppi ja silmätaudit.
Toiminnan laajennuttua lasaretti jouduttiin siirtämään vuonna 1784 Olof Tempelmanin piirtämään taitekattoiseen hirsitaloon, joka sijaitsi Linnankadun ja Sairashuoneenkadun kulmauksessa. Lasaretti sai myös ohjesäännön: "Asetus noudatettawa Turun Läänin Lazaretisä, Annettu ja wahwistettu Lazaretin Directionilda sinä 1. päiwänä Touko kuusa Wuonna 1796." Tempelmanin piirtämässä talossa sairaita hoidettiin vuoteen 1881, josta alkaen lääninsairaalana ja sittemmin yliopistollisena keskussairaalana tunnettu laitos on toiminut Kiinamyllynkadun varrella.
Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1994: 16: 1770. Tarkistettu ja lisätty elokuussa 1999.
Additional Hints
(No hints available.)