Iitin tieliikenteen historiaa
Iitin pääväylät ovat pysyneet suurin piirtein samoina jo
vuosisatoja. Salpausselkää myöden pääsi Uudenkylän, Kausalan ja
Keltin väliä Ylistä Viipurintietä. Reitti Haminasta Elimäelle ja
edelleen Uudenkylän kautta Hollolan suurpitäjään oli tärkeä
kauppareitti. Ruotsi-Suomen rajan siirryttyä Kymijoelle Savontiestä
Loviisasta Mäntyharjuun tuli entistä tärkeämpi. Pohjois-Iitissä
monet tiet olivat käytössä vain talvella. Kesällä kuljettiin
veneellä. Niiltä ajoilta onkin peräisin Iitin jakaminen Maakansaan
ja Vesikansaan.
Vaikka Maakansan puolella ei olekaan juuri suuria vesistöjä,
maata halkovat pienemmät Sääskjärveen laskevat joet ja
Suomenlahteen päättyvä Taasianjoki. Näiden jokien ja ojien
ylittämiseksi on rakennettu varmasti lukuisia puusiltoja, joita ei
enää ole. Tärkeimpien reittien varrelle ja teollisuuden äärelle on
rakennettu kivisiä holvisiltoja.
Entisaikoina teiden rakentaminen ja kunnossapito oli annettu
talollisten vastuulle. Siksi yhä edelleen monet tiet mutkittelevat
seudun tilojen pihapiirien kautta. Talolliset myös suhtautuivat
luonnollisesti varsin nihkeästi määräyksiin parantaa teiden kuntoa
"kaukoliikenteen" tarpeita palvelemaan. Eiväthän he itse siitä
juurikaan hyötyneet.
Uusi tielaki ja liikenteen kehittyminen varsinkin 1920-luvulta
alkaen on asettanut haasteita vanhoille silloille. Esittelemme
sarjan kivisiltoja, jotka ovat edelleen käytössä, ovat jääneet pois
käytöstä uuden tielinjauksen johdosta tai ne on purettu pois uuden
sillan tieltä. Iitin kivisiltoja ei löydy Tiehallinnon listaamien
museosiltojen joukosta, mutta hienoja ne silti ovat. Kätkösarjaa
saa toki jatkaa aihepiiriin sopivilla silloilla. Sarjan kätköt on
sijoitettu siten, että purkin esiinsaamiseksi ei tarvitse (eikä
saa) siirrellä kiviä.
Krouvinsilta
Ennen rautateitä ja linja-autoja joukkoliikenteestä huolehtivat
majatalot. 1600-luvulla kehitetty majatalolaitos huolehti
matkustajien majoituksesta, ruoasta ja kyydityksestä. Majatalon
yhteyteen oli yleensä sijoitettu krouvi. Oluen ja paloviinan
anniskelulla oli jo entisaikoina samanlaisia vaikutuksia kuin
nykyään. Eräänkin Sääskjärveläisen talonpojan sanotaan joutuneen
taloudelliseen rappioon, koska hän "vain istuu naapuritalossa
olutkrouvissa."
Sääskjärvelle perustettiin majatalo Seppälään 1682.
Matkustaminen Uudestakylästä Elimäen kautta Vehkalahdelle helpottui
siten huomattavasti. Samoihin aikoihin Perheniemen kartano perusti
oman krouvinsa Taarajoen ylittävän sillan luokse. Viinankäyttö
olikin hyvin vapaata noihin aikoihin. Se oli kaikenlaisiin
tauteihin ja vaivoihin auttava yleislääke, osa palvelusväen
palkasta saatettiin maksaa sillä ja jopa lapsetkin pitivät
viinasta.
1700-luvulla asioihin alkoi tulla muutosta. Iitin kirkkoherran
kapakanpidosta tuli nuhtelua ja määrättiin sakkoja. Rahvaan
viinanpoltto-oikeus rajoitettiin vain juhlienpidon tarpeisiin.
Majatalot ja säätyläiset saivat valmistaa viinaa vapaasti.
Salapoltto oli kuitenkin yleistä, mistä Seppälän majatalokin sai
kärsiä. Liikenneyhteyksien parantumisesta kertoo se, että vuonna
1858 Iittiin alkoi virrata virolaista viinaa.
Taarajoen ylittävä Krouvinsilta on nimetty läheisen
kartanonkrouvin mukaan. Nykyinen vasta kunnostettu silta on
rakennettu vuosina 1906-1908. Aikaisempi kevättulvista kärsinyt
silta sijaitsi vähän matkaa ylävirtaan.
Auto kannattaa jättää Backmanin rautakaupan pihaan.
Lähteet
- Aimo Halila, "Iitin historia I", toinen painos,
1988
- Aimo Halila, "Iitin historia II", 1966