GC2RDYC -49 (Traditional Cache) in Finland created by jule100

This cache has been archived.

GC2RDYC ▼

A cache by jule100 Message this owner

Hidden : 4/3/2011

Difficulty:

Terrain:

Size: Size: regular (regular)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Related Web Page

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

HUONOVOINTINEN

Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesiallas heti Mustanmeren jälkeen. Se on yhteydessä Pohjanmereen vain kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Tästä johtuen Itämeren vesi vaihtuu hitaasti ja koko vesimassan vaihtumisen on arvioitu kestävän 40 vuotta.
Itämeren suolapitoisuus on vain 7‰, joka on noin viisi kertaa vähemmän kuin Pohjanmeren suolapitoisuus.
Itämeren valuma-alueella elää lähes 85 miljoonaa ihmistä. Kaikissa yhdeksässä merta ympäröivissä maassa on paljon teollisuutta ja maataloutta. Niistä on kulkeutunut Itämereen jo monia vuosikymmeniä ympäristömyrkkyjä ja ravinteita heikentäen meren tilaa. Itämerellä on tänäpäivänä monta uhkaa, mutta pahimpina niistä pidetään typpi- ja fosforikuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä ja sen seurauksena syntyvää happikatoa syvänteissä.

REHEVÖITYMINEN Itämeri on alkanut viime vuosina rehevöityä yhä voimakkaammin ja näkyvämmin. Itämerta kuormittavat monenlainen ihmistoiminta, kuten yhdyskuntien jätevedet, maatalous, liikenteen päästöt, energian tuotanto, teollisuus ja kalankasvatus. Itämereen kulkeutuu vuosittain keskimääräisesti noin 640000 tonnia typpeä ja 30000 tonnia fosforia. Jokainen on varmasti kuullut kesäisistä uutisista joissa kerrotaan myrkyllisistä sinilevälautoista. Rehevöityminen johtuu lisääntyneestä ravinteiden saatavuudesta. Pahimmat rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet ovat typpi ja fosfori. Sisävesien tila vaikuttaa myös meriin, joten ongelma ei ole ainoastaan mereen suoraan valuvat ravinteet. Vesistön rehevöityminen voi johtaa runsaiden leväesiintymisen yleistymiseen, muutoksia rannan eliöyhteisössä, kuten kalastomuutoksiin. Rehevöityminen johtaa usein myös pohjien happikatoon.

Rehevöitymisen myötä Itämeren vesi on samentunut, koska vedessä kasvaa entistä enemmän mikroskooppisia planktisia leviä. Niiden biomassan on arvioitu lisääntyneen 30-70% 1900-luvun alusta. Näkösyvyys on pienentynyt 3-4 metriä samassa ajassa. Sameentunut vesi estää tehokkaasti valon pääsyn syvemmälle, josta pohjan kasvillisuus kärsii.

Rehevöitymisen vaikutukset näkyvät myös rannassa. Nopeasti kasvavat rihmalevien määrä on tuplaantunut tai jopa kolminkertaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Rihmalevämassat tukehduttavat rannoilla kasvavat rakkolevät, jotka ovat erittäin tärkeitä monille kaloille.

HAPPIKATO Rehevöitymisen myötä syntynyt eloperäinen kulkeutuu virtausten mukana pohjan painanteisiin laajoiksi matoiksi. Niiden alle peittyvillä alueilla pohjasedimentti muuttuu hapettomaksi, joka pahimmassa tapauksessa johtaa pohjaeläinyhteisöjen tuhoutumiseen. Alentunut happipitoisuus vaikeuttaa eliöiden selviytymistä. Vedessä on merkittävä happivajaus kun happipitoisuus laskee alle 5mg/l. Suuressa happivajauksessa veden happipitoisuus on vain 3-0,4mg/l. Happikato tarkoitta ettei vedessä ole enää yhtään liukoista happea.

Loppukesällä rehevöityneille rannikkoalueille syntyy hapettomia pohja-alueita, jos vesi on kerrostunutta ja alueen vedenvaihto on heikkoa. Pohjan tiheyskerrostuneisuus voi vielä estää myös tuulta sekoittamasta hapekasta pintavettä pohjan läheiseen veteen. Rantavyöhykkeeltä vanhentunut ja kasvualustastaan irronnut rihmaleväkasvusto vajoaa pohjaan. Tällöin suojaisille pohja-alueille voi muodostua laajoja levämattoja, jotka hajotessaan kuluttavat altaan kaiken hapen. Hapen vähetessä pohjasedimentin fosfori vapautuu veteen ja myös luonnollinen typenpoisto heikkenee. Hapen loputtua hajotustoiminta alkaa käyttää hapettimenaan sulfaattia ja samalla veteen muodostuu myrkyllistä rikkivetyä. Tällöin pohjaeläimet kuolevat ja pohjakalat siirtyvät pois alueelta.

Suurissa syvänteissä joissa vesi on pysyvästi kerrostunutta, pohjalla vallitsee lähes jatkuva happikato ja syvävesi sisältää rikkivetyä. Pohjanmereltä tulevat suuret suolapulssit parantavat hetkellisesti syvänteiden happitilannetta syrjäyttämällä osan hapettomasta vedestä.

KÄTKÖ Kätkön on tarkoitus herättää keskustelua monessakin suhteessa. Niin Itämeren tilasta kuin kätköilystäkin. Aiheutatko toimillasi kenties turhaa haittaa ympäristöllesi ja voitko tehdä asian eteen jotain toisin? Kätkö "el Häkkyrä" sijaitsee lähellä Peimarin happikatoaluetta. Peimarin syvin kohta 49m sijaitsee samalla syvännelinjalla kuin kätkökin, noin 3km:n päässä etelässä. Vesi on usein Peimarilla erittäin sameaa siihen laskevien jokien ja ojien takia. Suurin osa vedestä virtaa Paimionjoesta. Pelloilta virtaavat saviset vedet kuljettavat mukanaan runsaasti myös ravinteita.
Sinileväkään ei ole outo ilmestys Peimarilla. Kätköä etsiessäsi voit miettiä: "Tätäkö haluamme?"
Kätköön käsiksi pääseminen ei ole helpoin homma. Talvella jäätä, kesällä aallokkoa. Kätkö on upotettu tarkasti annettuihin koordinaatteihin ja varmistathan että se myös palaa sinne.

Kätköä ei voi lokata veden alla, vaan se on nostettava pinnalle!

Aukaisu voi vaatia työkaluja, joten sellaiseen kannattaa varautua!
Sulkeminen tapahtuu ensin säiliöosan tiiviisti kiinni painamisella ja vasta sitten aseta kiristysrengas takaisin, joka kierretään niin piukkaan kuin se vain saadaan käsivoimin. Kätkö on laskettava takaisin hallitusti pystyasennossa takaisin 23m:n syvyyteen.
Huomio, että kätkö painaa kokonaisuudessaan 12kg!
Kätkö sisältää myös merkittävän vinkin mysteeriin.