Yrjö - Joensuu Alphabet Y Mystery Cache

Yrjö Väisälä oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko ja hänet muistetaan yhtenä suomalaisen tähtitieteen uranuurtajista. Yrjö Väisälän tie kulki Joensuun lyseon kautta Helsingin yliopistoon, jossa hän opiskeli matematiikkaa ja luonnontieteitä. Hänen lahjakkuutensa varsinkin tähtitieteen parissa kävi heti ilmi, sillä hän haki tähtitieteen professori Anders Donnerilta lupaa käydä heti harjoitustöiden kimppuun peruskurssia suorittamatta. Samalla hän esitteli omia meridiaanihavaintojaan ja niiden tulkintoja. Professori oli melko häkeltynyt huomatessaan, kuinka itseoppinut Väisälä tähtitieteessä jo oli. Heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Väisälä saikin Donnerin avustuksella assistentin toimen yliopiston tähtitornissa. Yliopistosta hän valmistui sitten vuonna 1912. Hän osallistui Ursan perustamiseen yhtenä perustajajäsenistä. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry perustettiin vuonna 1921.

Toimittuaan muutamia vuosia useissa eri tehtävissä, mm. vakuutusmatemaatikkona sekä geodeettinä, hänet nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hän hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hän alkoi heti kehittää yliopiston puitteita, koska halusi jatkaa omaa tutkimustaan valon interferenssin käyttämisestä tarkkuusmittauksissa. Hän varusti roimasti fysiikan laboratoriota ja rakensi ensimmäisen yliopiston tähtitornin Iso-Heikkilään jo vuonna 1925. Tämän tähtitornin viereen tuli pian myös toinen, Turun Ursalle rakennettu torni. Yhdistys oli itsenäistynyt valtakunnallisesta Ursasta vuonna 1927, silloinkin Väisälän myötävaikutuksella. Väisälä käytti molempia torneja aktiivisesti. Nykyinen Iso-Heikkilän tähtitorni valmistui vuonna 1937 yliopiston uudeksi tähtitorniksi. Yliopistossa Väisälä sai toteuttaa itseään ja tehdä sitä, mitä eniten rakasti. Tiede oli lähinnä hänen sydäntään ja hän saikin aikaan hurjia saavutuksia. Hän ei kuitenkaan aina ymmärtänyt, kuinka uraauurtavia jotkut hänen ajatuksistaan olivat. Siksi hän jäi joskus vaille ansaitsemaansa kunniaa. Hyvänä esimerkkinä ovat hänen vuonna 1924 muistiin kirjaamansa ajatukset uusista kaukoputkimalleista, joiden hän arveli kuitenkin olevan kovin tavanomaisia. Nämä mallit kehitettiin kuitenkin vuosia myöhemmin ja saavuttivat maailmanmainetta tutuilla nimillä kuten Maksutov ja Ritchey-Chrétien. Hän esitti luennoillaan myös niin sanotun Schmidt-teleskoopin periaatteen jo paljon ennen Bernhard Schmidtiä, mutta jätti tämän julkaisematta, koska piti ideaa niin ilmeisenä. Hän kehitti kuitenkin useita menetelmiä optiikan laadun ja peilin pinnan mittaukseen, minkä ansiosta Suomeen tuli laadukkaita Schmidt-teleskooppeja.

1940-luvulla tieteellinen tutkimus Iso-Heikkilässä alkoi hankaloitua kaupungin laajenemisen myötä. Toiminta Isossa-Heikkilässä päättyi 1950-luvulla. Väisälä alkoi puuhata uutta observatoriota kaupungin ulkopuolelle. Sopiva paikka löytyi Piikkiössä sijaitsevasta Tuorlasta, jonka observatoriota alettiin rakentaa 1950-luvun alussa. Virallisesti yliopiston observatorio siirtyi Tuorlaan 29.4.1952, jolloin Tuorlan tunnelin kaivutyöt olivat edelleen kesken. Tuorlan kehittäminen oli kuitenkin haastavaa, sillä rahoituksen saaminen oli jatkuva ongelma ja monet työt hoidettiinkin talkoovoimin. Sinnikäs työnteko tuotti kuitenkin tulosta ja Tuorlan observatorio laajeni hiljalleen samalla, kun se alkoi tuottaa tuloksia tieteen saralla. Väisälä ryhtyi pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia. Tähän tarkoitukseen hän kehitti zeniittiputken, joka oli lajissaan ennennäkemättömän tarkka, mutta silti yksinkertainen käyttää. Tuorlan zeniittiputki oli käytössä yli 20 vuotta ja sijoittui lähes jokaisena vuotenaan maailman tarkimpien havaintolaitteiden joukkoon. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Elinaikanaan Väisälä tunnettiin lähinnä tähtitieteilijänä, mutta pysyvän maineen hän saavutti geodesian alalla kehittämänsä maailmanlaajuiseen käyttöön levinneen valkoisen valon interferenssiin perustuvan pituudenmittauskeinon ansiosta. Optiikan alalla hän sai mainetta paitsi teoreetikkona myös taitavana hiojana, kun hän teki muun muassa onnistuneen kokeen teleskoopin pääpeilin valmistamiseksi useasta eri osasta. Yrjö Väisälä on rakentanut muun muassa useita teleskooppeja harrastajien tähtitorneihin. Näitä on Jyväskylän Siriuksella, Kuopion Saturnuksella, Lahden Ursalla, Tampereen Ursalla ja Turun Ursan tähtitornilla. Tähtitieteen alalla hän keksi niin sanotun kaksoispistekeinon pikkuplaneettojen etsimiseksi ja julkaisi oman yksinkertaisen ratalaskukeinon, jonka avulla uuden pikkuplaneetan rata saatiin nopeasti lasketuksi. Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Uusista Väisälän löytämistä komeetoista merkittävimmät ovat ehkä säännölliset komeetat 40P/Vaisala ja 139P/Vaisala-Oterma (jälkimmäinen yhdessä Liisi Oterman kanssa). Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Kalle Väisälä (1893 – 1968) oli suomalainen matemaatikko. Hän toimi professorina Turun yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa, Helsingin yliopiston dosenttina sekä Munkkiniemen yhteiskoulun matematiikan opettajana. Hän oli myös koulumatematiikan uudistaja ja suomalaisuusmies sekä esperanton harrastaja. Tohtoriksi hän väitteli 22-vuotiaana Helsingin yliopistossa aiheenaan viidennen asteen yhtälöt. Väisälän kirjoittama Vektorianalyysi on ollut erittäin käytetty matematiikan oppikirja Suomen korkeakouluissa. Hän laati myös oppikouluissa ja lukioissa käytettyjä algebran oppikirjoja.

Vilho Väisälä (alun perin Weisell, 1889 – 1969) oli suomalaisen tieteen uranuurtajia ja Vaisala Oyj:n perustaja. Hänet tunnetaan erityisesti ilmakehään liittyvien ilmiöiden tutkimuksesta sekä siihen liittyvistä keksinnöistään, joita patentoitiin kymmenen. Merkittävin niistä oli ilmakehän tutkimuksessa käytettävä radioluotain. Vety- tai heliumpallon avulla nostettavalla sondilla voitiin mitata ilmanpainetta, lämpötilaa, kosteutta, tuulen nopeutta ja suuntaa sekä radioaktiivisuutta ilmakehän eri kerroksissa. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi hän työskenteli Meteorologisen Päälaitoksen Ilmalan leija-asemalla vuodesta 1912, jossa eteni esimieheksi 1916. Leija-asemalla tehtiin ylemmän ilmakehän mittauksia laittamalla piirtäviä mittareita leijan kyytiin – samaan tarkoitukseen hän myöhemmin kehitti radioluotaimensa. Vuonna 1919 hänestä tuli Valtion Meteorologisen Keskuslaitoksen aerologisen osaston johtaja. Ylempien ilmakerrosten tutkiminen muodostui hänen omaksi alaksi. Hänen vuonna 1917 valmistunut Ensimmäisen lajin elliptisen integraalin käänteisfunktion yksikäsitteisyys on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomenkielinen matematiikan väitöskirja Helsingin yliopistossa. Hänestä tuli filosofian maisteri 1916 pääaineenaan matematiikka, lisensiaatti 1918 ja tohtori 1919. Vuonna 1936 hän perusti Toiminimi V.Väisälän (myöh. Mittari Oy → Vaisala Oy → Vaisala Oyj), josta kasvoi alansa kansainvälisesti ehkä merkittävin yritys maailmassa. Vuonna 1948 Väisälä siirtyi meteorologian professoriksi Helsingin yliopistoon.

Vilho Väisälä lahjoitti peruspääoman Väisälän palkintoa varten, joka on Väisälä rahaston jakama 15 000 euron suuruinen rahapalkinto. Palkinto jaetaan Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälän edustamille tieteen aloille. Lisäksi Vilho Väisälän nimeä kantaa Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n Prof. Dr. Vilho Vaisala Award.

N 62° 3X.XXX
E 029° 5Y.YYY