Lennä, lennä leppäkerttu,
ison kiven juureen,
lennä kukkaniityn halki
tuomipuuhun suureen.
Siell’ on, siell’ on sinun isäs,
äitis puuron keittää,
tekee terttuvuotehen
ja lämpimästi peittää.
Siinä, siinä leppäkertun
kelpaa kellahdella
hellän tuulen tuutiessa
päivänpaistehella.
Uni, unilintu laulaa,
tuoksuu tuomen terttu.
Nukkuu punapaitasillaan
pieni leppäkerttu.