Päivitys huhtikuussa 2020:
Täällä on aikojen saatossa irronnut hikipisara jos toinenkin.
Hiitolan aluetta on merkittävästi parannettu vuosien 2018 - 2020 aikana, lisäksi vanha ampumakatos puretaan, jonka vuoksi purkki on nyt siirretty eri paikkaan.
Alueelle on rakennettu uusi grillikota (omat polttopuut mukaan), loputkin 2,5 kilometriä Hiitolan latupohjasta on valaistu, olemassa oleva valaistus uusittu, latuverkostoa laajennetaan naperoladulla, paikalle rakennetaan pulkkamäki sekä parkkipaikka uusitaan ja laajennetaan.
Hiitolasta löytyy 1350 metrin mittainen pururata, sekä talvisin 1350m, 2,5 km ja 5 km valaistut hiihtoladut. Ja nyt kaikki urat ovat niin hyvässä kunnossa, että niitä voi käyttää kuntoiluun myös kesäaikaan. Paikka on erittäin rauhallinen ja maasto on tyypillistä nivalalaista "aakeeta laakeeta", joten se sopii hyvin harrastelijakuntoilijallekin.
Hiitola on suosittu liikuntapaikka niin kesä- kuin talviaikaankin. Käyttö painottuu luonnollisesti hiihtokaudelle - onhan kyseessä kenties Nivalan suosituin hiihtolatu - mutta talkoolaiset ovat pistäneet merkille, että kesälläkin Hiitolan maastoja hyödyntää iso joukko lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia.
Väistämätön totuus kuitenkin on, että käyttäjäkunta ikääntyy vuosi vuodelta. Grillikodan myötä Kehitysosuuskunta pyrkii houkuttelemaan paikalle myös nuorempaa väkeä ja perheitä.
Hiitolan alueella on pitkä historia, alun perin paikalla oli suojeluskunnan ampuma-alue, jota parannettiin vuonna 1929 rakentamalla vastavalli ja paikkaa alettiin käyttää virallisena Nivalan suojeluskunnan ampumaratana, jossa pidettiin myös erilaisia kilpailuja. Myöhemmin sotien jälkeen paikalle rakennettiin virallinen 50 metrin pienoiskiväärirata ja 25 metrin pistoolirata, jotka palvelivat ammunnanharrastajia aina vuoteen 1999 saakka. Silloin ampumarata lakkautettiin ja paikka pyhitettiin pelkästään liikuntapaikaksi.
Hiitolan alueen historiasta ja suojeluskunnan toiminnasta löytyy tarkemmin tietoa teoksesta "Nivalasta ollaan ja toimeen tullaan", jonka on kirjoittanut Harri Turunen v. 2007. Teos löytyy kirjastosta ja sitä voi ostaa omaksi mm. Nivalan seurakunnalta ja Nivala-seuralta.