Purkin alkuperäinen sisältö;
-loki
-silica
-kätkötiedote
-kynä
Perimätiedon mukaan saaren alkuperäinen nimi oli Munasaari. Nimi tuli siitä, että saari oli lintujen pesimäpaikka. Samannimisenä saari ilmestyy vuosien 1834 ja 1875 kartoissa sekä 1920-luvun kartoissa.
Toisaalta Munsaaren alkuperää ei ole selvitetty ainakaan kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
nimitoimistossa. Kuitenkin toimistossa ollaan sitä mieltä, että ’mun’ ei
tarkoita minun. Vuoden 1834 karttaan paikan nimeksi on merkitty Munasaari, mutta
muoto on voinut olla kartantekijän virhe, sillä yleensä muna on säilynyt nimessä, jos
se on siinä ollut. Mun-alku esiintyy muissakin paikannimissä, esimerkiksi Antreassa
oli Munrötkö ja Pohjanlahden rannalla on Munsala. (Leikekansio, Etelä-Suomi lehti,
numero 10.3.1985.)
Joskus aikoja sitten saaren nimi oli ollut Munholme. Sitten nimi käännettiin ruotsista
suomeen sillä tavalla, että alkuosa nimestä jäi sellaisenaan, mutta sanan loppu muuttui.
Munholmesta tuli Munsaari. Tällainen versio saaren nimen alkuperästä on olemassa.
(Kasila 2011.)
Munsaaren alueen asutuksen alkamisesta ei tiedetä tarkkaa ajankohtaa. 1900-luvun
alussa saaren vuokramaalle lienee rakennettu ensimmäiset asuinrakennukset, silloin
saari kului Kymin kuntaan.
Vuosina 1370 - 1680 saari on ollut Viipurin linnan alaisena alueena ja kuulunut niin
kutsuttuun Kymenkartanon tiluskompleksiin, jota alettiin koota yhden 1300-luvun
alussa Viipurin linnassa toimineen päällikön toimesta. Alun perin tilaa käytettiin lohen
ja siian kalastukseen. Sen lisäksi myöhemmässä vaiheessa alettiin hyödyntää saaren
maataloudellisia mahdollisuuksia.
1600 - 1700-luvuilla tilanne oli seuraava. Kymin kylät omistivat kalastuspaikkansa
meressä. Kymenkartanolla oli oikeudet kalastaa Kymijoen länsipuolella. Siihen aikaan
Munsaaressa oli kolme apajaa. Valamon luostarin Munkkisaaressa asuvat munkit ja
talolliset käyttivät apajia vuorotellen. Viikossa kummatkin kalastivat kolmena päivänä.
Kalan nousun takia kesäkuusta elokuuhun kalastaminen oli kielletty.
1800-luvun loppupuolelta alkaen Munsaaren suurempina kalasaalispalikkoina olivat
Wirtapään ja Teusin apajat. Saaren eteläosassa sijaitseva Teusin apaja oli varsinainen
lohiapaja. Wirtapään apajan lisäksi oli niin sanottu Heinäapaja, josta saaliskalana saatiin
haukea.
Munsaaren alue kuului Ruonan tilaan vuoteen 1867. Samana vuonna alue jaettiin
kolmeen osaan. Tällöin Munsaari tuli kolmen omistajan haltuun. Tila 11:n omistajaksi
tuli Abraham Tuomaanpoika Ruona, tila 12:n Heikki Tuomaanpoika Ruona ja tila 13:n
Tuomas Kustaanpoika Ruona.
Alussa saarelaiset kulkivat kukin omalla veneellään. Talvella kuljettiin jään yli, keväällä
päästiin ensimmäiseksi veneellä kaljatehtaan rantaan, sitten sokeritehtaalle ja
lopulta kalarantaan.
Niilo Tarkiainen, kaupungin rakennuspäällikkö, on rakentanut sillan Munsaareen ja itse
runoillut näin:
”Kun minä siltaa saareen tein,
alkoi siitä saaren uusi aika.
Kun tien sitten keskustaan vein,
Päättyi siihen saaren taika”. (Ranta 1990-luku, 8 – 9.)
Silta Sikosaaresta Munsaareen tehtiin vuonna 1958 . Selvityksessä sillan likimääräiseksi rakennusvuodeksi on merkitty 1954. Siltakivet lienee
tuotu sahan niemestä. Virtausaukkojen päällä oli pitkät kivet, joiden alta nousuveden
aikana joskus soudettiin.
Sillan rakentamisen jälkeen monen hävittivät veneensä. Saaren liikenneongelmat ovat
syntyneet tällöin: alun perin rannasta saaren sisäosiin suuntautunut liikenne muuttui
päinvastaiseksi ja monet tontit jäivät vaille omaa tietä.
Munsaari kuului hallinnollisesti Kymiin, vaikka asukkaat kävivät töissä Kotkassa.
Kotkan kaupunki perusti komitean lisäalueiden hankkimiseksi Kotkalle maapulan takia. Tällöin ehdolla olivat mm. Munsaari, Latokari ja Sikosaari. Maanliitoksista ei tullut
mitään. Munsaarelaiset itse anoivat 1934 liitosta Kotkaan, mutta tällöinkin tuloksetta.
Kotkalaisiksi Munsaarelaiset tulivat vasta 1.1.1954 kuntainliitoksen yhteydessä.
Munsaaren eteläosassa oleva niemi on ollut teollisuusaluetta vuodesta 1917.
Tällöin saarelle rakennettiin Kotkan väriainetehdas Oy, joka tuotti priimaluokan liitua.
Sodan jaloissa tehdas menetti kuitenkin kannattavuutensa ja lopetti toimintansa 1918.
Munsaaren Saha aloitti toimintansa 1934 . Sahan rakennutti
vuonna 1932 kotkalainen liikemies Edward Heiliö, joka oli Metsänomistajien Metsäkeskuksen
toimitusjohtaja (Kymenlaakson maakuntamuseon arkisto, Puumies-lehti 9-
2008). Munsaaren Saha Oy:n osake-enemmistö ostettiin vuoden 1944 lopulla Metsäkeskukselle.
Vuonna 1957 Metsäkeskus Oy:n kaikki tuotantolaitokset yhdistyivät osuuskunta Metsäliittoon.
Ennen toista maailmansotaa saarella oli myös tynnyritehdas. Tehdas
toimi sahan rinnalla. Sahalaitos koostui kahdesta rinnakkain olevasta rakennuksesta,
jotka olivat kaarikattoisia puurakennuksia
Marraskuussa 1962 annettiin kaikille asianosaisille yllätyksenä lakkauttamispäätös sahasta.
60 työntekijästä osa joutui lopettamaan heti työt. Saha lopetti toimintansa kesällä
1963. Osa työntekijöistä sai töitä vielä purkutöistä.