Kurapuron historiasta
Kurapuron varrella tiedetään asutun jo kivikaudella. Muinaisjäännösrekisterin mukaan lähellä Kurapuron multin Kuusi-välipistettä on kivikautinen asuinpaikka noin 5800 vuoden takaa (kohde nro 167010002). Männyt-välipisteen lähellä on pinamulta-alue, joka on tunnistettu kivikautiseksi hautapaikaksi (kohde nro 167010007). Alueelta on löytynyt mm. tulisijoja, kvartsi-iskos sekä myöhemmältä ajalta rautakirves sekä muita rautaesineitä.
Kurapuron uomaa on siirretty liikenteen takia ainakin kahdesti. Kurapuron alajuoksu sai väistyä alkuperäisestä uomastaan osittain 1980-luvun alussa rakennetun kehätien johdosta. Vuosina 2010 - 2012 suoritetun kehätien parantamisen yhteydessä suuri osa Kurapuron alajuoksua rakennettiin kulkemaan teiden ali rumpuputkissa. Itä-Suomen ympäristöviraston päätöksessä valtatie nro 6 parantamisesta vuonna 2009 todetaan, että "Kurapuron vesi on hyvin humuspitoista Raatesuolta tulevien kuivatusvesien takia. Puron vedenpinta noudattelee loppumatkalla Pielisjoen vedenpinnan tasoa, jonka takia vesi seisoo ja on laadultaan huonoa. Virkistyskäyttöä ei puron alajuoksulla ole." Kurapuron uudelleen rakentamisessa on kuitenkin pyritty säilyttämään sen luonnollinen polveilu sekä vaihtelevuus.
Kurapuron multia suorittaessasi tutustuitkin varsin roskaiseen ja likaantuneeseen Kurapuroon. Puron rantapenkka Nurmeksentien puolella on vuoden 1946 karttatietojen mukaan ollut varsin taajaan asuttu. Asumisen jälkinä näkyy rantapenkalla edelleen talojen perustusten jäänteitä sekä suuri määrä penkasta pilkistävää romua, joka ajan myötä kulkeutuu Kurapuroon. Vielä nykyäänkin ihmisillä on ikävä tapa heittää puroon sekä sen lähiympäristöön ties mitä roskaa ja rojua. Mutta sitähän me geokätköilijät emme onneksi tee, vaan pidämme huolen ympäristöstämme.
Kaikesta tästä törystä huolimatta toivottavasti viihdyit retkelläsi Kurapuron varrella!