Virvatulten polku on 19 km pitkä polku Nuorisokeskus Metsäkartanon ja Tiilikkajärven kansallispuiston välillä. Polku on paikoittain vaikeakulkuinen, eikä siltoja tai pitkospuita välttämättä enää löydy tai ne voivat olla huonossa kunnossa. Osa reitistöstä on hankalinta kulkea kevättulvan tai rankkojen vesisateiden jälkeen, tai vaatii kunnollisia vaelluskenkiä tai kumisaappaita.KÄTKÖISSÄ EI OLE KYNÄÄ! Reitti noudattelee samaa kaavaa, lukuunottamatta muutamaa kätköä, johon löytyy erillinen vihje.
Trail is 19 km long and part of the structure is not in good condition. You need to have proper hiking boots or wellies. Caches do not include pen. Caches have a pattern but couple of caches are located differently, for those you will have a hint.
SOKERIMUURAHAINEN
Tuntomerkit: Siivettömät työläismuurahaiset ovat väriltään mustia ja n. 4 mm pitkiä.
Sokerimuurahainen eli mauriainen (Lasius niger) on yleisin sisätiloissa esiintyvä laji. Yleensä sen pesä on ulkona maassa: ruohomättäissä, kukkapenkissä, laattojen, kivien ja laudankappaleiden alla tai sokkelin vieressä. Rakennuksissa ne asettuvat mielellään kivijalan halkeamiin ja koloihin sekä lattian alle. Sisään se tunkeutuu kevättalvella, keväällä ja kesällä ravinnonhakumatkoillaan.
Jos sokerimuurahaisia esiintyy myös talvella, se johtuu siitä, että pesä on joko talon rakenteissa, talon alla tai talon välittömässä läheisyydessä. Rakennuksen lämpö pitää tavallisesti horrokseen vaipuvat sokerimuurahaiset hereillä ympäri vuoden. Mauriaiset pitävät kaikenlaisesta makeasta ja myös kuolleista hyönteisistä. Mauriainen on vaaraton, mutta sitäkin epämiellyttävämpi tunkeutuessaan kaikkialle missä ravintoa (varsinkin makeaa) on saatavilla.
Mauriainen ei pure, mutta ulkona puutarhassa siitä voi olla välillisesti haittaa: mauriainen nimittäin hoitaa kasveja vahingoittavia lehtikirvoja.
Lähteet
Kirjat: Jansson, L- & Lindqvist, B. & Markkula, I. (2012). Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry