Virvatulten polku on 19 km pitkä polku Nuorisokeskus Metsäkartanon ja Tiilikkajärven kansallispuiston välillä. Polku on paikoittain vaikeakulkuinen, eikä siltoja tai pitkospuita välttämättä enää löydy tai ne voivat olla huonossa kunnossa. Osa reitistöstä on hankalinta kulkea kevättulvan tai rankkojen vesisateiden jälkeen, tai vaatii kunnollisia vaelluskenkiä tai kumisaappaita.KÄTKÖISSÄ EI OLE KYNÄÄ! Reitti noudattelee samaa kaavaa, lukuunottamatta muutamaa kätköä, johon löytyy erillinen vihje.
Trail is 19 km long and part of the structure is not in good condition. You need to have proper hiking boots or wellies. Caches do not include pen. Caches have a pattern but couple of caches are located differently, for those you will have a hint.
Kaaliperhonen
Pieris brassicae
- Heimo: Kaaliperhoset – Pieridae
- Alaheimo: Kaaliperhoset – Pierinae
- Siipien kärkiväli: Keskikoinen–suuri, 50–64 mm.
- Siipien yläpinta: Valkoiset, etusiiven kärki musta. Naarailla etusiivessä lisäksi kaksi mustaa täplää.
- Siipien alapinta: Etusiipi valkoinen, kärki keltainen. Molemmilla sukupuolilla keskellä etusiipeä kaksi mustaa täplää. Takasiipi vaaleankeltainen.
- Elinympäristö: Kaikenlaiset avoimet ympäristöt. Usein puutarhoissa ja maatalousmailla.
- Lentoaika: Toukokuun lopusta syyskuun puoliväliin. Suomessa yleensä 2 sukupolvea.
- Talvehtimismuoto: Kotelo.
- Toukan ravintokasvi: Erilaiset viljellyt kaalit (Brassica) sekä esim. morsinko (Isatis tinctoria) ja harmio (Berteroa incana) sekä muut suurikokoiset ristikukkaiskasvit (Brassicaceae).
Kaaliperhosten heimosta (Pieridae) tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 1000 lajia. Niistä Suomessa on tavattu 16 lajia kolmesta eri alaheimosta. Nimialaheimon, (kaaliperhoset, Pierinae) nimilaji on tietysti tässä kuvattu kaaliperhonen. Muut Suomessa tavattavat kaaliperhosalaheimot ovat keltaperhoset ja viiriperhoset.
Kaaliperhonen muistuttaa sitä pienempiä lanttu- ja naurisperhosta. Kaaliperhosella etusiiven musta kärki ulottuu siiven ulkoreunan puoliväliin asti, mikä erottaa sen naurisperhosesta (jolla siiven tumma kärki on alle puolet siiven pituudesta). Kaaliperhosen takasiiven alapinta on tasaisen kellertävä ja siipisuonet samanväriset, minkä perusteella lajin voi erottaa lanttuperhosesta (jolla takasiiven alapuolen suonet ovat jauhoisen harmaat).
Kaaliperhosta voi tavata koko maassa, etelässä kuitenkin yleisimmin ja Lapissa vain hyvin harvoin. Naaraat munivat isäntäkasvien lehdille munat 50–100 kappaleen ryppäissä. Toukat elävät ryhmissä. Laji talvehtii Suomessa kotelona, joka ei ole niin talven kestävä kuin lanttuperhosella, mutta kanta saa kesäisin runsaasti vahvistusta eteläisemmistä maista tulevista vaeltajista.