Kätkön teemana on tukinuitto. Lieksanjoki on osa 300 km pitkää joki- ja järvireittiä, joka laskee Pieliseen. Joki saa alkunsa Venäjän Karjalasta, Roukkulan-, Lieksan- ja Tuulijärvestä.
1800-luvulla Joensuun seudulle perustettiin sahoja, joissa tarvittiin järeää puutavaraa. Sitä kannatti kuljettaa kaukaakin, joten Lieksanjoesta tuli tärkeä uittoväylä. Talviset tukkisavotat antoivat töitä jokivarren venäläisille ja suomalaisille asukkaille. Talvella puut ajettiin hevosilla jokien ja purojen varsille laaneihin. Keväällä ne vierrettiin veteen ja uitettiin vesireittejä pitkin sahoille.
Puiden uitto saattoi kestää koko kesän. Uittojätkät merkitsivät puut niiden omistajayhtiön kirveellä ja huolehtivat puiden vapaasta kulusta uomassa. Jätkien tehtävänä oli selvittää myös ruuhkat, joita saattoi syntyä vesireittien kapeikoihin.
Uittotoiminta loppui Lieksanjoessa vuonna 1986, kun puiden kuljetus uittamalla Venäjältä päättyi. Kaiken kaikkiaan joessa on arvioitu uitetun noin 25 miljoonaa puukuutiota.
Muistona uittoajoista Ruunaassa on jäljellä kiviset uittopadot Haapavitjan alaosassa, Neitikoskella ja Siikakoskella. Neitiniemessä ja Kattilakoskella sijaitsevat entiset uittokämpät. Siikakosken alapuolella on myös Uittoperinneranta, jossa on näresauna närelenkkien hauduttamista varten ja uittolaavu. Myös pari uittoukkoa on vielä pystyssä Naarajoessa Ruunaan luontotalon lähellä.
Tukinuitossa tarvittuja taitoja pyritään säilyttämään ja tukkilaisperinnettä ylläpitämään myös nykyaikana eri puolilla maata järjestettävien tukkilaiskisojen avulla. Suomen ensimmäiset tukkilaiskesäkisat pidettiin Lieksassa vuonna 1933. Ensimmäiset valtakunnalliset SM-kisat pidettiin niin ikään Lieksassa vuonna 1968.
Kätkökuvauksen tekemisessä avusti lieksalainen matkailuoopas Airi Okkonen, mistä Kiitokset!
Lisätietoja: www.luontoon.fi/ruunaa