Sarjaan kuuluvat:
Leipä lujassa 1, Purouitto
Leipä lujassa 2, Kivilatomukset
Leipä lujassa 3, Tervanpoltto
Leipä lujassa 4, Kulkeminen
Leipä lujassa 5, Heinänteko luonnonniityllä
Leipä lujassa 6, Metsätyöt
Leipä lujassa 7, Poronhoito
Leipä lujassa 8, Torppa
Leipä lujassa Bonus
Kätköt ovat vajaan vaaksan mittaisia putkiloita (paitsi 6), niihin ei sovi kulkijoita. Alueen metsäautotiet ovat aika huonokuntoisia, joten maavaraa ja malttia tarvitaan. Toisaalta kaikki kätköt ovat talvellakin löydettävissä – mukavia hiihtoretkiä!
Leipä lujassa 3, Tervanpoltto
Pudasjärvi oli jo 1700 -luvulla merkittävä tervapitäjä. Enimmillään tervaa tuotettiin 1800 –luvun puolivälissä, noin 15 000 tynnyrillistä vuodessa. Yhteen tynnyrilliseen tarvittiin noin neljä kuutiollista tervaksia. Tervasten hankkiminen ja pilkkominen vaati runsaasti työtä. Tervahaudan pohja piti muotoilla, puut latoa tarkasti, koko valtava keko peittää maa-aineksilla ja sitten polttaa sopivalla tulella. Tervatynnyrit raahattiin jopa sapilailla kantamalla joen varteen. Pienempiä jokia pitkin vietiin tynnyrit Iijoelle ja Iijokea myöten lautan päällä uittamalla Iihin. Terva myytiin Oulun tervaporvareille.
Ohtavaaran tervahauta on ollut poikkeuksellisen iso, halkaisija on 22 metriä, halssin (kaivanto, johon terva valui) syvyys 2,4 metriä. Tervahaudasta noin 60 metriä kaakkoon on nähtävissä pirtin uunin kivet. Paikalla on ollut tervanpolttajan pirtti. Lähde: Pudasjärven pohjoisosan kulttuuriperintöinventointi 2010, Metsähallitus
Kuinkahan Ohtavaaran terva on saatu tervakuljetuksen pääväylälle Iijoelle? Lähimmälle pienelle joelle, Iinattijoelle on matkaa linnuntietäkin viisi kilometriä. Tavallinen tervatynnyri on ollut kooltaan 125 litraa.