Utrankosken saareen rakennettiin vuonna 1786 vesivoimalla toiminut yksikehäinen kauppasaha, ja siitä lähtien Pielisjoki oli teollisen tuotannon keskittymä, jonka varrella monet sahat jalostivat Pohjois-Karjalan ja Venäjän rajan takaa Pohjois-Aunuksen Repolan erämaista uitettua puuta lankuiksi ja laudoiksi. Yli 150 vuoden aikana tukinuitosta on jäänyt pysyvät jäljet myös Pielisjoen pohjaan, jonne on vajonnut vettynyttä puutavaraa arviolta yli 29 000 kuutiometriä. Jätepuuta on eniten vanhojen sahojen alapuolella. Talouselämän kehittyessä Pielisjoen kuljetusväyliä päätettiin parantaa Pielisen alueen tuotteiden kauppaa, puutavaran uittoa ja myös höyrylaivaliikennettä varten. Joen kanavointi aloitettiin heinäkuussa 1874 Utrassa, Kuurnassa ja Häihässä. Seuraavina kesinä työt jatkuivat ensin Paiholassa, sitten Joensuussa, Kaltimossa ja Nesterinsaaressa, myöhemmin vielä Jakokoskella ja Saapaskoskella. Kanavointi saatiin valmiiksi heinäkuussa 1879. Kauppatavaran lisäksi ihmistenkin piti päästä matkustamaan, ja aivan aluksi kesästä 1879 alkaen Pielisjoen reittiliikenteessä kulki Joensuun ja Nurmeksen väliä siipiratasalus Pielinen ja höyrylaiva Walio, ja vuonna 1882 aloitti uutena laivana Kullervo. Seuraavina vuosikymmeninä liikenne vilkastui ja reiteillä liikennöitiin entistä suuremmilla laivoilla. Vuonna 1902 liikennöinnin aloittaneessa Koli-laivassa oli 150 hevosvoiman höyrykone, ja alukseen mahtui 150 matkustajan lisäksi 500–600 jauhosäkkiä. Joensuun kanavan päähän Kuhakivelle pystytettiin Pielisjoen kanavoinnin muistomerkiksi pronssinen Venäjän kaksipäinen kotka, joka poistettiin vuonna 1917 Venäjän sortovallan symbolina. Kotka palautettiin alkuperäiselle paikalleen 1961, kun muistomerkki nähtiin jo osana omaa paikallishistoriaa.
Koskien kuohuista sähköä.
Viime sotien jälkeen teollistuvassa Suomessa tarvittiin lisää sähköä, sillä rauhanteossa oli menetetty kolmannes maan vesivoimasta. Pielisjoen koskien valjastaminen alkoi Pamilon koskista, jonka voimalaitos valmistui vuonna 1955. Voimalaitosten rakentamista jatkettiin vaiheittain 1950-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Koskien rakentaminen on vaikuttanut paljon sekä jokimaisemaan että sen luontoon. Alkujaan Pielisjoki virtasi kymmenen kosken kautta, nyt se virtaa paljon tasaisemmin patoaltaiden ja suvantovesien kautta. Vuonna 1958 Kaltimon voimalaitoksen patoallas peitti Kaltimon kosket ja maa-alueita. Vuonna 1971 Kuurnan voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Utrankosken halki kaivettiin sata metriä leveä väylä, joka näkyy nykyisin selvästi Utransaaren ja Putaansaaren välissä. /Lähde: Heikki Vesajoki ja Matti Pihlatie: Pielisjoki, Elämän virta – A Stream of Life/
Kartta vuodelta 1910
Putaansaareen pääset helposti Utrankanavan ylittävän sillan kautta. Vanha Saunasalmen ylittävä heikkokuntoinen silta on purettu turvallisuussyistä, mutta uoman yli pääsee helposti. Saaressa on paljon polkuja, eikun tarpomaan.