Kun muutettiin kotikäläviälle loppuvuonna vuonna 2003 ja lähelle mummua ja pappaa, ...näin alkuun, oli suunnattoman mukavaa pitkästä aikaa tehä puita tarpeeseen ja risusavotoida ym. omilla mailla, eikä se tunne siitä ole sillai hävinny! Siitähän sai myös hyvää hyötyliikuntaa ja mukavalta tuntu omalle soffalle sen päälle istahtaa! Lapsille tein pehmoisen havumajan lähettyville ja niin viihtyi kaikki, puolison seuratessa leikkejä syrjäsilmällä ja tehdessä perässä niitä "hanslankarin" hommia! Tutut oli lapsuuden maisemat, jalkojen alla oma maa ja aina paisto aurinko! Päivän päätteksi mentiin mummulle mehulle. Tässä kevät 2005.
... Sittepä se meniki... , näköjään, "täysin päättömäks menoks ja aivan älyttömäks taiteiluks iliman aivoja"!??? Näin me "gamotustalakoisa Porkosa tuumattiin!
- Jäläkensähän se ...tuommonen, ajan kans varsinki, jättää! ... Monella lailla ja monella tapaa! Väkisinki.
Monen kätköilijän mielestä paikka ei varmasti ole mitenkään kätkön arvoinen ja voi olla jotenkin hiukan "hankalakin"? Ite purkki on gamottu tavoistani poiketen todella hyvin, eikä ne naatitkaan ole välttämättä sielä päinkään ja ne D/T tähdetkin ...saattaa olla vain hyvin arvatut? ... ei tämmöstä kaikkineen kyllä voi mitenkään kellekään suositella!
Kätkön paikka, yhä edelleen: Knuutinmäki.
Tila on ehkä kälviän vanhin torppa ja se on ollut aikoinaan Koskelan talon mailla. Tilan nimi Knuutti tulee erään sen aikaisemman asukkaan, Kirkkoväärtti Knut Råmanin mukaan ja torppa on alunperin sijainnut tässä kohin, toisella puolen tietä. Vielä vuosi sitten siitä oli jäänteet vielä selvästi havaittavissa maastossa. (2014). Tummu ja faari osti paikan sotain jälkeen 1945 valtiolta, sen ollessa silloin niitä alkujaan karjalan siirtolaisille tarkoitettuja pika asutustiloja. No, varmaan tuota kovia kokenutta kansaa ei paikka tuolloin kiinnostanut, kun näin pääsi käymään. "Tämän haaran" sukujuuret tulee seuraavasta talossa ruohtalolle päin , eli riihimäessä ja sukunimi taas tulee siittä pari kilometriä pohjoiseen olevasta mansikkamäestä, jonne faarin isä meni vävyksi. Peltoa ostettiin myöhemmin hiukan lisää jokirantaan ja siinä samalla pieniä mehtäpalstoja pariinki paikkaan.
Tässä, niinkuin näkyy, on työ jäänyt tähän pisteeseen ja siis on hiukan vaiheessa. Tuossa vähän eteenpäin pellon reunasa oli meidän aikana puumajat. Se iso mänty jossa minun maja oli, on kaadettu pellon parhaaksi jo vuosia sitten, mutta velipojan puu saattas olla vielä pystösä? Tuo peltopläntti, vaikkei häävi ookkaan, oli usein perunalla ja muutoin siinä kasvoi vilja. Nyt siinä kasvaa vähäisyytensä vuoksi "Luomu energiapajua".
Johonkin tänne minulta tippui joskus lahja linkkari, eikä sitä senkoommin löytynyt. - Mahdollinen löytäjä vois laittaa sen kätköpurkkiin ja ilmoittaa sen lokissaan! Katoamisvuosi osuu johonki 1970-luvun puoleenväliin.
Kaikki oikeudet pidetään.