-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Minne lipas piilotettiin?
Aurinko paistaa verhojen raosta suoraan kasvoihin. Veikko yrittää vetää peittoa suojaksi, mutta huomaa hetken kuluttua, että unta on turha enää odotella, sama olisi jo nousta ylös. Kello on tasan yhdeksän. Veikko kävelee keittiöön, nappaa matkalla eteisestä päivän lehden. Lehden lisäksi hän toteaa harmikseen postin tuoneen myös nipun laskuja. Aivan kuin entisiäkin ei olisi jo ihan riittävästi. Muutama on jo ulosotossakin ja tilanne alkaa olla tukala. Töitäkään ei kovasta yrityksestä huolimatta tunnu löytyvän. Tiskit ovat tiskaamatta ja kahvikin näyttää olevan lopussa. Veikko istuu huokaisten pöydän ääreen. Pakko olisi keksiä nopeasti jotain. Katse osuu allakkaan, ensi viikolla näyttäisi olevan Piken Veikon tyttöystävän syntymäpäivät ja Veikko huokaa entistä syvempään, Pike odottaisi kuitenkin Veikon hankkivan jonkin lahjan syntymäpäivien kunniaksi. Ei, ei näin, ulkona on hieno ilma, nyt ei voi vaipua synkkyyteen.----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Veikko päättää lähteä torille juomaan kupin kahvia, muutama kolikko on kuitenkin taskunpohjalla ja sen verran luksusta hän nyt soisi itselleen. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Syyskuinen aamu on kaunis. Savonlinnan tori on hiljainen, eikä ole enää tietoakaan siitä hulinasta jota torilla oli pari kuukautta aiemmin. Veikko hakee kupin tiskiltä ja käy istumaan kahvilan pöytään. Pike ilahtuisi varmasti uudesta kellosta tai jostakin hienosta korusta, mutta millä rahalla Veikko nyt sellaisen saisi hankittua. Veikon katse kääntyy kuitenkin torin laidalla sijaitsevan koruliikkeen suuntaan. Veikko ihmettelee väen paljoutta, liikkeessä näyttää olevan harvinaisen paljon porukkaa. Veikko hörppää kupin tyhjäksi ja päättää käydä katsomassa mikä on saanut aikaan moisen asiakasryntäyksen. Hän survoutuu liikkeeseen sisään parin hienosti pukeutuneen rouvan välistä. Jonkin sorttinen alennusmyynti näyttäisi olevan käynnissä.--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Tiskillä kolme myyjää häärii kiireisenä. Nuorin myyjistä näyttää palvelevan varakkaan näköistä vierasmaalaista pariskuntaa. Veikko seuraa kiinnostuneena tilannetta, jotain kalliin puoleista kaulakorua siinä nyt ollaan hankkimassa. Myyjä on nostanut lukittuja lippaita pöydälle, joista hän esittelee koruja pariskunnalle. Pariskunnan mies kysyy myyjältä jotain ja myyjä kääntyy selin tiskiin, myös pariskunnan katseet seuraavat myyjän toimia. Hetken mielijohteesta Veikko nappaa tiskiltä yhden lippaista ja työntää sen takin sisään. Veikon pulssi kiihtyy ja hän tuntee hikoilevansa, kaupasta olisi päästävä pois ennen kuin myyjä huomaisi lippaan kadonneen. Veikko siirtyy nopein, määrätietoisin askelin kohti ovea ja livahtaa kadulle. Ainakaan lippaassa ei ollut hälytintä, Veikko tuumaa. Lipas tuntuu painavalta, Veikko yrittää päästä mahdollisimman nopeasti kauas kaupasta. Huomiota ei saa herättää, ei saa juosta, ei ainakaan vielä. Hän suuntaa yli pitkän sillan, edessä näkyy liikenneympyrä. Veikko miettii mahtoiko kukaan nähdä hänen vieneen lippaan, olikohan liikkeessä valvontakameroita? Kaduttaa. Liikenneympyrän kohdalla Veikko huomaa jo etenevänsä puolijuoksua. On pakko rauhoittua ja päästä pois näkyvistä. Myös lippaasta olisi päästävä eroon. Veikko tietää, että punaisen päiväkotirakennuksen takaa alkaisi suuri puistoalue, sinne lipas olisi piilotettava. Veikko suuntaa ohi päiväkotirakennuksen. Jatkuvasti vastaan tulee kuitenkin koiran ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä, joten hän jatkaa eteenpäin ohi vanhan asemarakennuksen ja tavaratalon. Veikko on varma, että juuri nyt kukaan ei näe. Hän siirtyy vasemmalle metsään, puistoalueelle johtavalla polulle. Veikko miettii mitähän lippaassa mahtaa olla. Ottiko hän riskin ihan turhaan, pitäisikö lipas hylätä ja paeta paikalta. Jonkin matkaa polkua kuljettuaan Veikko hakeutuu suojaan suuren kannon taakse, polun oikealle puolelle ja murtaa lippaan taskussa olevalla monitoimityökalulla. Samalla kun hän vääntää lippaan auki kuluu korvia vihlova pamahdus ja jotain märkää lentää Veikon kasvoille ja käsille. Veikon kasvoja kirvelee, vertako? Veikko pyyhkii kasvojaan ja katsoo käsiään, vain jotain kirkasta nestettä. Silti silmiä kirvelee vimmatusti. Nesteen sumentamin silminkin Veikko näkee lippaassa olevan kultaisia koruja, ei hän näitä voisi hylätä kaiken tämän jälkeen. Hän lyö lippaan kiinni ja päättää tarkistaa oliko joku kuullut pamauksen. Hän kurkistaa kannon takaa ja näkee kauempana polulla lenkkeilijän, joka on pysähtynyt ja katsoo ihmetellen metsään päin. Samassa Veikko kuulee kauempaa kaupungilta sireenien äänen. Poliisit. Lenkkeilijä kääntyy onneksi sireenien äänen suuntaan ja lähtee poispäin Veikosta. -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Veikko päättää lähteä liikkeelle huolimatta riskistä, että joku näkee hänet. Liikkuminen on kuitenkin vaikeaa, koska silmiä kirvelee. Veikko ottaa tukea puista kulkiessaan metsässä. Jonkin matkaa kuljettuaan hänen on pakko pysähtyä. Uupuneena Veikko pudottaa lippaan ja ottaa kaksin käsin tukea puista. Muutaman metrin päässä hän näkee juuri sopivan kokoisen kivenkolon. Tuonne, Veikko tuumaa. Veikko nostaa lippaan ja piilottaa sen edessään olevaan koloon. Olotila on heti vähän levollisempi, ainakaan poliisi ei löytäisi lipasta hänen hallustaan. Veikko suuntaa suorinta reittiä pois metsästä. Edelleen olisi yritettävä olla herättämättä huomiota, vaikka kulkeminen onkin työlästä ja vastaantulijoita on paljon. Onneksi kämpille ei ole pitkä matka.------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ ----------------------------------------------------------------------------------Kämpillä Veikko suuntaa suoraan pesulle, kasvot ja kädet tuntuvat jotenkin oudon tahmaisilta. Päivä tuntuu pitkältä, eikä Veikko uskalla poistua mihinkään kämpiltä, hän miettii menisikö yöllä hakemaan lippaan. Ei, parempi on antaa tilanteen rauhoittua ja mennä aamulla, päivän valossa kätköpaikalle. Toisaalta yöllä metsässä ja poluilla tuskin olisi ketään.------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Ilta pimenee, Veikko katsoo myöhäisuutiset ja menee nukkumaan. Ajatukset kulkevat kuitenkin samaa rataa, entäs jos joku löytää kätkön ja poliisillekaan ei voi antaa liikaa aikaa. Sama mennä nyt, nukuttua ei kuitenkaan saisi kaiken tämän jälkeen. Veikko pukee päälleen, ottaa eteisen laatikosta taskulampun ja lähtee päättäväisesti hakemaan lipasta. Hän päättää mennä samaa reittiä kuin aamupäivällä, siten hän parhaiten löytäisi oikean paikan. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Kello on noin neljä aamuyöllä. Metsässä näyttää ihan erilaiselta kuin päivällä, Veikolla on vaikeuksia hahmottaa mihin suuntaan pitäisi kulkea. Jonkin aikaa harhailtuaan Veikko on kuitenkin varma, että tästä hän kulki. Kätköhän on muutaman kymmenen metrin päässä. Rasahtiko jossain? Veikko pysähtyy kuuntelemaan, ehkä mielikuvitus vain teki tepposet. Nyt on ainakin ihan hiljaista. Tuolla, Veikko suuntaa lampun eteensä ja kulkee viimeiset kymmenet metrit. Veikko kyykistyy ja tunnustelee kiven koloa, siellä se on. Veikko vetää lippaan esiin kolosta. Samassa Veikko sokaistuu kirkkaista valoista. Liikkumatta, poliisi, kuuluu käskevä ääni. Veikko polvistuu ja hänelle laitetaan käsiraudat. Miten, Veikko sopertaa? Poliisi sammuttaa hetkeksi valon ja sytyttää toisen violetin värisen ja osoittaa sillä lipasta ja sen jälkeen Veikon käsiä. Molemmat hohtavat kirkkaan valkoisina…
Additional Hints
(No hints available.)