Ennen kuin kerron teille tarinan, niin kerron pari ohjetta. Katso tarkasti kuinka kätköt ja niiden sisällys ovat paikallaan ja laita ne samalla tavalla takaisin. Varsinkin viimeisellä pisteellä laita kansi kunnolla kiinni ja katso ensin ja toimi vasta sitten. Et tarvitse käyttää voimaa millään kätköllä. Kätköstä löytyy kynä ja et välttämättä tarvitse muistiinpanovälineitä. Eikun mukavaa etsintää.
Olipa kerran pojat nimeltään Pentti ja Einari. He olivat kaksosia ja olivat perheensä ainoita lapsia. He tulivat juttuun keskenään todella hyvin ja he elivät kuin paita ja peppu. Heitä kutsuttiinkin nimellä PenaEna. Pentti syntyi veljeksistä ensimmäisenä ja on siis veljeään 6 minuuttia vanhempi. Pentti oli kooltaan lyhyt ja luiseva, mutta erittäin terävä päästään. Einari oli taas pitkä ja roteva, eikä häntä ollut älykkyydellä siunattu. He täydensivät kuitenkin toisiaan ja olivat yhdessä täydellinen parivaljakko. Pojat olivat kilttejä luonteeltaan, mutta onnistuivat aina saamaan itsensä ongelmiin. Kun pojille tuli ikää, niin kolttoset jatkuivat aina vain suurempina. Pentin ja Einarin vanhemmilla olikin aina paljon seliteltävää poikiensa puolesta eivätkä he olleet kovinkaan hyvässä suosiossa kylässään. Rangaistukseksi vanhemmat laittoivatkin pojat aina tekemään erilaisia töitä. Heidän kylällään oli muutenkin mennyt taloudellisesti huonosti jo pitkään, eikä tilannetta auttanut kun Pentti ja Einari olivat onnistuneet sytyttämään metsäpalon. Oli ollut kuivaa jo todella pitkään ja Pentti ja Einari oli laitettu rangaistukseksi polttamaan ylimääräiset risut. He ajattelivat, että jos he laittaisivat kaikki oksat kerralla tuleen, niin he pääsisivät nopeammin pois. Pojat kasasivat korkean kasan risuista ja iskivät sen liekkeihin ja lähtivät itse kylille tyttöjä narraamaan. Tuli oli levinnyt pelloille ja metsiin ja useiden päivien jälkeen palo oli vihdoin saatu sammutettua. Kyläläisten elanto oli kiinni pelloissa ja metsissä, joten nyt he vasta olivatkin pulassa. Poikien täytyi korvata aiheuttamansa vahingot, eikä niiden maksamiseen riittänyt edes vanhempien talon myyminen. Kun pojat olivat pakkailemassa tavaroitaan vintiltä myytäväksi, löysivät he vahingossa sieltä oudon esineen. Einari pitkänä miehenä oli lyönyt päänsä katossa roikkuneeseen ruukkuun ja sen sisältä oli paljastunut jonkin näköinen kartta. Siinä oli piirretty kartan aloituspiste ja kerrottu, että seuraa ohjeita niin sinut palkitaan ruhtinaalisesti; Jos onnistut ratkaisemaan kaikki mysteerit mitä eteenne laitetaan, palkitaan teidät taikasiemenillä. Siemenistä kasvaisi suuria puita, joihin kasvaisi timanttisia omenoita, joiden lehdet olisivat hopeaa. Pentti ja Einari molemmat naurahtivat, että ”ihan varmasti”. Muutaman viikon kuluttua pojat tajusivat, minkälaisessa liemessä he oikeasti olivat. He muistivat kartan ja päättivät lähteä selvittämään mitä siellä oikeasti olisi.
Pentti ja Einari lähtivät kohti kartan osoittamaa ensimmäistä pistettään. Paikka oli heille nuoruudestaan tuttu sillä heille muistui monia hauskoja jekkuja mitä olivat siellä tehneet. Aluksi he kulkivat putken lävitse ja jatkoivat siitä hiekkatietä pitkin eteenpäin, kunnes olivat kartan osoittamassa paikassa. Hetken aikaa he pyörivät kunnes löysivät jotakin todella omituista. He löysivät jonkinlaisen taikasauvan. Einari otti sauvan käteensä ja oli aikeissa alkaa kaivamaan sillä ahteriaan, mutta Pentti kerkesi väliin. Vähän aikaa Pentti katsoi sauvaa ja saikin ratkaistua sen mysteerin. Sauva kertoi heille seuraavaan pisteen sijainnin. Einari mietti mielessään, että mitenkä se Pentti muka tuon ratkaisi? Ja esitti tietenkin veljelleen, että oli muka sen ymmärtänyt. Sitten pojat lähtivät tallustelemaan kohti seuraavaa haastettaan.
Sauva käski kulkea ensin hiekkatietä pitkin, kunnes oli aika kääntyä metsikköön. Metsässä Einari käänteli jo kiviä, vaikka he eivät olleet vielä edes kohdilla. Sauva osoitti pellonreunassa olevan puun lähettyville. Silloin Pentti näki jotain omituista puussa, siellä oli jonkun mökki. Se oli sen verran korkealla että ei Pentti uskaltanut sinne kiivetä. Pentti ei kerennyt edes kissaa sanoa, kun Einarin takalisto näkyi jo korkealla puussa. Kohta hän tulikin puusta alas kädessään ennustajan kortit, jotka hän oli löytänyt mökistä. ”Mitäs me nyt näillä oikein tekisimme” pojat ihmettelivät. Onneksi pakan mukana oli tullut edes jonkunlaiset ohjeet. Pentti otti pakan ja antoi sen Einarille. Sinä saat ensin ennustaa minulle koska olenhan sentään meistä vanhempi. Einari alkoi lätkimään kortteja: onnea, menestystä, sovinto, rikkauksia ja ihastus. ”Eipä kuulosta yhtään pöllömmältä” sanoi Pentti. Sitten oli vuorossa Einarin ennustuksen vuoro ja hänelle ennustettiin: vaikeuksia, pelkoa, juoruja, surua ja kyyneliä. ”No olisihan se pitänyt taas arvata” murisi Einari. Ennustuskortit näyttivätkin heille seuraavan pisteen minne mennä. Einari kiipesi takaisin puuhun ja laittoi korttipakan niin kuin se olikin ollut paikallaan. He astuivat pois pusikosta ja jatkoivat matkaa hiekkatietä pitkin kohti seuraavaa mysteeriä.
Kohta Pentti ja Einari olivatkin jo seuraavalla paikalla. Siinä he pyöriskelivät pidemmän aikaa ja alkoivat miettimään olivatko saaneetkaan ennustuksista sittenkään oikeaa ratkaisua. Pentti oli pitkään ollut jo epätoivon partaalla kun taas Einari oli innoissaan kääntänyt kaikki kivet ja kannot ympäri. Lopulta he näkivät pienen hiirulaisen jolla näytti olevan jotain hampaissaan. Pojat seurasivat hiiren liikkeitä ja näkivät kun se meni puunkoloon. Pentti näki silloin jotain mikä ei kuulunut joukkoon ja nosti silmukasta. Kohta hänellä oli kädessään pieni peltinen rasia, mikä oli täynnä hiiren keräämiä aarteita. Rasiassa oli myös paperilappunen, jossa oli erikoisen näköisiä kuvioita. Pähkäiltyään tarkemmin kuvioita ja aarteita he uskoivat saaneensa ratkaistua tämänkin mysteerin.
Pojat lähtivät jatkamaan kohti seuraavaa pistettä. Kuljettuaan hetken hiekkatietä pitkin, he huomasivat polun lähtevän vasemmalta puoleltaan. Polkua pitkin he pääsivät perille. Alkoi tulemaan jo pimeä ja Einari oli jo ihan valmis palaamaan takaisin kotiin, kun mitään ei alkanut löytymään. Yhtäkkiä kuu valaisi maata niin, että Einari havaitsi pientä kimmellystä. He hämmästyivät, kun löysivät maasta ihka oikean timanttiomenan. Pojat lähtivät riemuissaan takaisin kotiin.
Seuraavana päivänä he lähtivät timanttiomena taskussaan suureen kaupunkiin ja saivat tästä sievoisen summan rahaa. Pentti ja Einari päättivät ostaa rahoilla ison säkillisen siemeniä, jotka aikoivat kylvää kyläläisten palaneille pihoille, pelloille ja metsiin. Ennen timanttiomenan myyntiä, he olivat kaivaneet timanttiomenan sisältä yhden siemenen, jonka istuttivat kylän keskeisimmälle paikalle. He sanoivat kaikille, että tästä tulisi heidän kaikkien yhteinen omenapuu, jonka omenat ruokkisivat meitä vielä pitkään. Kyläläiset katsoivat poikia kuin halpaa makkaraa ja ajattelivat heidän menettäneen viimeisetkin järjenhivenet. Seuraavana keväänä, kun metsät taas vihersi ja pellot tuottivat viljaa enemmän kuin koskaan. Kyläläiset olivat antaneet Pentille ja Einarille anteeksi. Kun kyläläiset huomasivat taikasiemenistä kasvaneen puun omenat, oli jokaisen huulilla hyvin leveä hymy…
Vuosien jälkeen Pentti ja Einari miettivät selvittämäänsä mysteeriä ja muistelivat kuinka löysivät timanttiomenan maasta lojumasta ja olivat siitä niin innoissaan, että lähtivät heti riemuiten takaisin kotiin. He jäivät miettimään, miksi omena lojui maassa? Jäikö heiltä pimeydessä jotain huomaamatta?