Ken kuulee, kun kuuntelee, natisee
pian kosmoksen kudelmat liitoksistaan.
Ilme vain pysyy, kun suusi vääntyy auki.
Vertako lie tuo, mikä valuu ylle maiseman?
Kirjassa jossain on salattu lause
sinetin seitsemän takana tiukan
jossain on kaiken näkevä peili.
Ota käsiisi nämä haavat ja silmiisi tyhjä katse, se sanoo.
Jos mitä olen väärää tehnyt, sen tulet väärää tekemään,
kun seisot tiellä risteyksessä yksin harmaan tuulen alla.
Huomiseen on vielä matkaa
valo ei vain tahdo mihinkään...
Nukkuu, nukkuu, toivo raunioiden alla nukkuu.
Linnut huutaa yllä kaiken, valo siivilöityy oksista
ja koko luomakunta hohtaa niin kuin ajan aamussa.
Enkelit kiveä on
päät niiden painuneet rukoukseen.
On miekat käsissään kirkkaat,
kirkkaat ja taitavat.
Vaeltaako joku jossain pyhin meidän edeltämme?
Kaikki tämä meluun päättyy.
Ymmärrän vain hiljaisuuden.
Tunnustelen kasvojasi,
oletko vielä elossa ja lopulta jäljelle
jää vain epähetki muutama ja
pian ohi kaikki tyynni.
