Lakaniemen (ruotsinkielinen nimi Flakanabba) pellot ovat savikkoisia ja eivät oikein innostaneet muinoin uudistilallisia viljelyyn. Vasta 1600- luvun jälkipuolella alue alkoi kiinnostaa uudisasukkaita. Kun päästiin 1800-luvulle, vanhat talot oli jaettu useisiin osiin, ja väen kasvaessa kylällä tuli viljelysmaasta puutetta. Alkoi vilkas raivauskausi, ja lisämaata raivattiin mm viereisiltä suoalueilta ja yhä kauempaakin.
Puukauppa alkoi vilkastua viime vuosisadan loppupuolella. Metsänmyynti sekä hakkuu- ja uittotyöt toivat lisäansioita. Suurin osa puista kuljetettiin uittamalla Lappajärveä ja edelleen Ähtävänjokea pitkin rannikolle. Uiton tärkeitä lähtöpaikkoja oli mm Lakaniemen Pajukkoranta. Puiden vesillepanoon kelpasivat myös naiset ja lapset.
Pokelan ja Lakaniemen alueella on toiminut useita kyläkauppoja. Ensimmäinen kauppias oli Jaakko Pokela, joka harjoitti kauppaa jo varhain 1800-luvulla, kuten tyypillistä oli sille ajalle, kauppa oli kotikauppaa. Kauppatavaraa Pokela kävi hakemassa aina Pietarista saakka. Viimeiset kolme kyläkauppaa toimi alueella aina1980-luvun alusta asti, mutta viimeinenkin lopetti 1990-luvulle tultaessa. Postin toimipisteitä oli Pokelassa ja Lakaniemessä, jotka niin ikään on lopetettu.
Kuvissa: Vanha kyläkauppa jostain päin Suomea ja Vanha Pietari.