Yleiskuvaus Isojärven-Ahvenlammen luontopolusta.
Isojärven ja Ahvenlammen alueen luontoon on helppo tutustua noin 4 kilometriä pitkän luontopolun avulla.
Reitin varrella on runsaasti kuvatauluja, joissa kerrotaan ympäröivästä luonnosta.
Seutu on maastollisesti varsin vaihtelevaa ja monipuolista soineen, kallioineen ja lehtomaisine metsineen.
Erityisen reheviä paikkoja löytyy Isojärvestä lähtevän Oulaistenojan varrelta.
Luontopolulta on myös yhdyspolku parin kilometrin päässä sijaitsevalle kauniille ja kalliorantaiselle Kyrönlammelle.
Tervahauta on tervanpoltossa käytettävä maahan kaivettu uunimainen rakennelma.
Tervahaudat ovat Suomessa olleet kahta päätyyppiä, rännimäisiä ja trattimaisia. Suurempaa tuotantoa varten valmistettiin trattimaisia hautoja, jotka kaivettiin tuulensuojaiseen paikkaan ja joiden pohjalle rakennettiin umpinaiset säiliöt. Rännihaudassa terva juoksutettiin tynnyreihin rännin eli ns. piipun kautta, jonka päässä oli kynä tai purtilo. Tervahaudan pohja tampattiin tiiviiksi turpeella ja savella. Särökset ladottiin kerroksittain yläviistoon tai joskus melkein pystyyn haudan pohjalle, niin että keskelle jäi ns. silmäkeppi ja sen pohjalle särösristikko eli takka. Ennen polttamista säröksistä ladottu hauta peitettiin huolellisesti ensin huonolla puulla, sitten sammaleilla, turpeella ja mullalla. Tervahaudan vierusvallin eli ns. palton alareuna jätettiin peittämättä, hauta sytytettiin tuohella juuri paltonreunasta. Terva valui silmästä piipun aukkoon. Piippu oli ontto putki, joka oli tehty kahdesta halkaistusta ja koverretusta puusta. Ne liitettiin vanteilla yhteen ja tilkittiin puun kuorella Kynän päässä oli tappi, jota avamaalla tervaa juoksutettiin tynnyriin.
Wikipedia.