Kätkö on vanhassa näytepurkissa, joka ei labrassa enää kelvannut. Näytteet antoivat vääriä positiivisia. Kissakaan ei suostunut siitä syömään. Suojaksi purkille on raaskittu laittaa pahanpäivän varalla ollut kanisterin tapanen, jossa vaarin perämoottoribensat ei enää pysyny – silloinkinkaan, kun siinä ei vielä ollut reikiä. Siellä se on risukasassa.
Parempi olisi pysyä kotona. Kannattaako tuo koko geokätköily ylleensäkkään. On ilimanaikuista hommaa ja turhaa puskissa juoksua. Eihän se ole nyt mistään kotosin, että turhanpäiten ajellaan bensoja tai vouhkastaan pitkin teitä. Muutenkin ovat huonosa kunnossa. Parkkerataan kuitenkin minne sattuu ja joku isäntä siitä mielesä pahottaa tai ainaki ohikulkija. Ei sellainen ole mistään kotosin. Niin ja kätköt jästitään. Kyllä harmittaa, jos nämäkin laittamani pöntöt varastetaan. Hyttysiä, paarmoja hirvikärpsiä ja mitä kaikenmaailman kantojääriä niitä onkin pilvin pimein. Ja sitten kun niitä ei oo, niin kätkö on paksun lumen alla. Julukasun jälkeen mua tämä hävettää kun ontullut kirjotusvirheitä ja tojellinen nihilistinen luonteen laatuni on paljastunut. Onneksi tämä ei ketään kiinnosta kun se ei ole häävi ja muutenki nopiasti unohtuu.