Olipa kerran ilkeä peikko nimeltään Rampsi, joka huvitteli ratsastamalla hirvien selässä ympäriinsä. Sillä oli oma taikasatula, jonka se viskasi aina kohdalle osuvan hirviparan selkään. Satulan taika oli se, että kun se oli hirven selässä, joutui tämä kyseinen eläin peikon pauloihin kunnes satula taas riisuttiin pois. Rampsi oli ilkeä ja useasti jätti pauloissaan olevan eläinparan ilman ruokaa ja juomaa, kunnes tämän ollessa henkitoreissaan, Rampsi tajusi tilanteen ja riisui satulan lähtien vaanimaan seuraavaa uhriaan. Hirvet onneksi useimmiten tokenivat raskaan satulan riisumisen myötä niin, etteivät menehtyneet vaan juoksivat toivuttuaan kauas peikon ulottumattomiin ja elelivät loppuikänsä onnellisempina.
Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson rajamailla asusteli myös Taru-niminen golfkentän hoitaja. Hän oli läpeensä kyllästynyt Rampsi-peikon jatkuviin ruovittelujälkiin hoitamallaan Vierumäen golfkentällä ja mietiskeli miten antaisi Rampsille opetuksen, jolla saisi kenttänsä rauhoitettua peikon kiusanteolta. Päivä toisensa jälkeen Taru oli saanut tasoitella sorkanjälkiä viheriöillä ja hiekkaesteillä. Asiakkaatkaan eivät olleet kovin tyytyväisiä kun kentän pinta ei ollut heidän toiveidensa mukainen. Aikansa mietittyään Taru hihkaisi riemusta. Hänpä kävisi puhumassa pomolleen, josko järjestettäisiin Extreme-polkujuoksukisa ja yksi extreme tehtävistä olisi viedä satula Rampsilta. Näinpä sitten toimittiin ja saatiinkin ennätysmäärä osallistujia kisaan, koska pääpalkinnoksi luvattiin hieno läskipyörä.
Kisapäivä koitti ja lähtölaukaus kajahti. Liki tuhat innokasta kisaajaa säntäsi liikkeelle haastavien tehtävien pariin. Kovan tiimellyksen seurauksena kävi niin, ettei Rampsi lukutaidottomana ollut ehtinyt ennakoida tulevaa vastusta ja joutui taipumaan suuren ylivoiman edessä tullen tyrmätyksi tantereeseen. Ratsuna toiminut hirvi oli vavisten seurannut tilannetta nojaten isoon kiveen ja kisajoukko suuntasikin varovasti hirven luo. Tarvittiin viisikymmentä juoksijaa nostamaan lumottu satula pois hirven selästä ja kas kummaa, kun satula viimein irtosi hirvestä, se muuttui kiveksi. Kiveksi muuttunut satula nostettiin ison kiven päälle muistomerkiksi peikon ilkeistä toimista. Rampsi nimittäin kanveesista noustessaan totesi, ettei satulaa saanut enää muuttumaan kivettyneestä muodosta miksikään muuksi ja luikki kauas muille maille. Hirvet, Taru ja kaikki muutkin saivat vihdoin elää rauhassa Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson rajamailla.
Satulakivi on edelleen nähtävissä annettujen koordinaattien lähituntumassa. Peikkoa siellä ei enää tarvitse pelätä mutta hirviä pienten ystäviensä kera saattaa tulla vastaan. Käykäähän tutustumassa;-)
Edit 1.12.2018 Rampsi oli nyt jostakin syystä kimmastunut ja pyyhkäissyt Satulakiven pötkölleen kymmenen metrin päähän alkuperäiseltä paikaltaan. Samalla olivat saaneet kyytiä myös risut, männynkävyt ja pienet puutkin. Kätkön paikkaa joutuikin sattuneesta raivonpurkauksesta johtuen siirtämään hiukan.