Saarikosken puusulku on Suomen 24:stä puusulusta nuorin. Se on rakennettu vuosien 1903-1907 aikana ja oli käytössä vuoteen 1931 saakka.
Vaikeakulkuista Kiurujokea perattiin 1800-luvun jälkipuoliskolla useita kertoa. Koska matkanteko Iisalmesta Kiuruvedelle säilyi töistä huolimatta hankalana, puusulkukanava rakennettiin hätäaputyönä vuosina 1900-1907. Saarikosken puusulku oli alusta asti vilkkaasti liikennöity. Parhaimmillaan sulutettiin 38 alusta päivässä. Vesiliikenne kävi kannattamattomaksi sen jälkeen kun Iisalmen ja Yliieskan välinen rautatie avattiin vuonna 1923. Saarikosken sulku poistettiin käytöstä vuonna 1931.
Saarikosken puusulku perustettiin tiivistetyn hiekan päällä olevalle puuarinalle. Sulun alla oli kaksi ponttiseinää suotovesien ohjaamista varten. Sulun tukirakenteeksi tehtiin kivillä täytettyjä hirsiarkkuja. Pohja ja kansitasot laudoitettiin. Arkkujen ja maan välissä oli puoliympyrän muotoisia vedentasausltaita, joissa vesi nousi ja laski samassa tahdissa kuin suluissa. Tällä tavalla saatiin pienennettyä vesiponttilaudoituksella päällystettyihin seinämiin kohdistunutta maanpainetta. altaiden yli päästiin sillakkeita pitkin. Sulun kansi rakennettiin kahteen portaila yhdistettyyn tasoon. Riittävä vedenkorkeus suluissa varmistettiin Kiurujokeen rakennetulla neulapadolla (Neulatammi). Sulun lisäksi kanavaan kuuluiat ylä- ja alakanavaksi kutsutut avokanavat. Molemmat kanavat kaivettiin lapiotyönä ja tuettiin kiviladelmin.
Puusulku on restauroitu vuosina 1998-2002 museoviraston ja merenkulkulaitoksen Järvi-Suomen merenkulkupiirin toimesta. Restaurointi tehtiin pääasiallisesti käsityönä vanhanaikaista hyvää kirvesmiesperinnettä noudattaen tarkasti valikoitua kotimaista mäntyä käyttäen. Sulun pinta tervattiin. Muita Suomessa tällä hetkellä toimivia puusulkuja ovat Museoviraston restauroimat Ilomantsin Möhkö ja Suonenjoen Kuivataipale.
