Suo- ja kytöviljely
Uudistilat perustettiin 1800-luvulla pääasiassa suo- ja kytöviljelyn varaan, sen jälkeenkun tervan poltto alkoi menettämään merkitystään. Ruis oli kytömaiden tärkein viljelykasvi. Ohraa ja kauraa viljeltiin suomailla huomattavasti vähemmän. Suopeltoa käytettiin yleensä laitumena sen jälkeen kun sitä oli muutama vuosi viljelty.
Lappajärven huomattavin kytöviljelijä 1800-luvun ensi vuosikymmeninä oli Vähätarvosen talon yhden osan omistaja nimismies Walén, jonka suoviljelykset käsittivät lähes 200 tynnyrin alaa. Karvapussin kytöviljelykset olivat toiseksi suurimpana 85 tynnyrin alaa. Muita 40:en tynnyrin alan kytömaita omistavia taloja oli Ahola (58ta), Lillfinnilä (54ta), Storfinnilä (41ta), Lammi (56ta), Nykänen (49ta), Hernesniemi (58ta) ja Lukkarila (44ta).
Pitäjän kirkkoherrakin, Erik Castrén, harrasti kydöttämistä kymmenen tynnyrin alan verran. Myöhempi kirkkoherra Fellman otti kydönpolton sydämenasiakseen ja lähes elämäntehtäväkseen.