PERKKOONMÄEN MUINAISRANTA
Etelä-Suomen rannikkovyöhykkeellä sijaitsevien mäkien kupeilla ja lakialueilla tavataan hyvin yleisesti ja erikorkeustasoilla muinaisia, kuiville jääneitä rantakivikkoja merkkeinä Itämeren entisten merivaiheiden aikaisten rantavoimien työn tuloksista.
Perkkoonmäen muinaisranta on poikkeuksellisen laaja-alainen ja runsaslohkareinen.
Tämäntyyppisiä ”pirunpeltoja” pääsee syntymään vain silloin harvoin, kun monet tekijät ovat samanaikaisesti suotuisimmillaan.
Maankohoamisen seurauksena ja vedenpinnan laskettua aallokkotoiminnan vaikutuspiiriin ovat joutuneet sellaiset ympäristöään huomattavasti korkeampien kohoumien lakialuepainanteet, jotka sattuivat olemaan paksun moreenikerroksen peitossa.
Tällöin meren aallokko on voinut vyöryä esteettä, ja täydellä voimalla rantaan, jossa on ollut runsaasti saatavissa irtainta maa-ainesta: lohkareita, kiviä, soraa, hiekkaa, hiesua ja savea.
Aallokon voima ja talvinen merijää ovat pystyneet liikuttelemaan varsin suuriakin kiviä ja kasaamaan niitä laajenevan merenluodon reunoille kehämäisesti järjestyneiksi valleiksi.
Perkkoonmäen pirunpeltoa luonnehtivat runsaina kivillä ja sammalilla kasvavat jäkälät, joita pidetään kasvimaailman pioneerilajeina. Runsaimmin edustettuja sukuja ovat hirven-, napa-, poron-, tina-, ja torvijäkälät sekä karpeet ja röyhelöt.
Lisäksi kivipintoja koristavat lukuisat rupijäkälät, joista koristeellisempia ovat kellanvihreät karttajäkälät.
Teksti muokattu Varsinais-Suomen liiton opastaulun tekstistä, kulttuurimaisemareitin kohde 22.