Pataluodon uimaranta oli aikoinaan yleinen ja huollettu uimaranta Rantakylässä, Pielisjoen rannalla. Hiekkapohjainen joen ranta ja rantahietikko kutsuivat ihmisiä uimaan ja ottamaan aurinkoa.
Itsekin olen lapsena Patsikan rannalla uinut ja leikkinyt useampaan otteeseen. Jännitystä vesileikkeihin toi ohi kulkevat hinaajat, jotka kuljettivat tukkinippuja jokea pitkin. Täydessä tukkilastissa alajuoksulle matkalla oleva hinaaja ei ollut niin kiva kuin yläjuoksulta tukkeja hakemaan menossa oleva hinaaja. Ensimmäisestä tuli vain pienet aallot kun taas jälkimmäisen kuljettua ohi, rantaan tuli isoja aaltoja, joissa oli mukava keikkua.
Sitten tapahtui jotain josta en oikein varmasti edes tiedä. Ensin jokeen tuli kellukeketju estämään liian syvälle menemisen. Sitten puhuttiin että joku olisi hukkunut rantaan kovien virtausten vuoksi. Ja lopulta rannan ylläpitäminen loppui kokonaan. Tällä hetkellä Pataluodon rannan kohdalla jokeen laskee puro, jonka kautta sade- ja valumavedet ohjautuvat Rantakylän uusilta omakotitaloalueilta jokeen. Joen ranta on heinittynyt ja se onkin sorsien ja lokkien suosiossa.
Joen ranta ei varmaankaan koskaan kuitenkaan hiljene. Rantoja pitkin kulkee polkuja, jotka ovat lenkkeilijöiden ja koiran ulkoiluttajien suosiossa. Helteisinä kesäpäivinä rantahietikoilla on edelleen auringonottajia ja saattaapa joku pulahtaa edelleen uimaankin Pielisjoen viileään veteen. Myös nuoriso on ottanut paikan omakseen lämpiminä kesäiltoina. Hieman ylempänä rannalla voi pelata myös lentopalloa. Purkin paikkaa etsiessäni läheisen saaren tuntumassa oli myös mato-onkikalastaja veneessä narraamassa saalista.
Ranta-alueella on siis ajoittain paljonkin liikennettä. Tästä huolimatta yksi sitkeä rantaleijona on ottanut rannan asuinalueekseen. Varothan jästejä pesää etsiessä ja piilotathan leijonan takaisin pesäänsä huolella, ettei vahinkolöytöjä pääse tapahtumaan! Purkissa on kynä, ei tilaa matkalaisille!