"On hyvä näin, pää sinun olkaasi vastaan istua katsellen öiseen kaupunkiin. Tunnen sun kasvojes lämmön, nään, miten kivistä lastaan armahtavaisena yö tuutii uuvuksiin. Äänetön, suuri on maa - vaikenevaisessa yössä kasvaa kattojen tummuvan aavikon ylle himmeä, hohtava silta tähdistä miljoonista."
Ensimmäinen säkeistö Arvi Kivimaan runosta - Maailman sydän. Julkaistu vuonna 1928 runo -teoksessa Laulu uneksijoille, Kustannusosakeyhtiö Otava