Rajamäentalo on yksi vanhimmista rajamäkeläisistä maalaistaloista, ja sen pihapiirissä on eletty tavallista maalaisperheen elämää 1920-luvulle saakka.
Ruotsin kuningaskunta tarvitsi 1700-luvulla loputtomasti varoja sotiin varustautumiseen. Tuottavinta oli pysyvien maaverojen lisääminen, mikä toteutui muun muassa perustamalla uudistiloja kruunun liikamaasta, joka oli kyläyhteisöjen ulkopuolelle jäänyttä asumatonta takametsää ja korpea. Näin sai myös Rajamäen tila alkunsa vuonna 1782.
Ensimmäinen päärakennus oli vähän itään nykyisestä, mutta vuonna 1828 rakennettiin nykyisen päärakennuksen tupa, eteinen ja eteiskamari, sekä myös pihapiirissä edelleen oleva pieni aitta.
Seuraava sukupolvi rakennutti talon itäpäätyyn salin ja ulko-oven eteen avokuistin. Sitä seuraava polvi laajensi talon länsipäätyyn keittiön, kamarin ja umpikuistin sekä vuonna 1888 myi perustettavalle hiivatehtaalle 7 hehtaaria maata 2000 markalla ja sopimuksella, että sai ilmaiseksi 100 kannua rankkia karjalle päivässä niinä aikoina, jolloin tehdas toimi.
1800-luvun lopussa Rajamäen talosta lähtivät kaikki neljä poikaa ja yksi tyttäristä Amerikkaan. Talo jaettiin vuonna 1916 kuuteen osaan, mutta perinnönjaon onnistumiseksi koko tila pantiin myyntiin vuonna 1924. Seuraavina vuosikymmeninä muun muassa Helsingin kaupunkilähetys käytti tilaa alkoholisoituneiden miesten työsiirtolana sekä talo oli tilapäisasuntona ja lasten kesäleiripaikkana.
Vuonna 1955 Alko osti loputkin Rajamäen tilasta ja palkkasi maan parhaat kansantieteen asiantuntijat restauroimaan päärakennusta 1900-luvun alun asuunsa. Pihaan on siirretty muualta ulkorakennuksia. Rajamäentalo avattiin talonpoikaismuseona vuonna 1962. Erilaiset perinnetapahtumat, tehtaan henkilökunnan yhdistykset ja partiolaiset ovat myös käyttäneet rakennusta ja pihapiiriä.
Nurmijärven kunta vuokrasi museon päärakennuksen ja karjasuojat muutamaksi vuodeksi kotieläinpihaksi, jossa kylän lapset saivat käydä tapaamassa taiteilija Veikko Muurosen hoitamia lampaita, vuohia ja kaneja.
Viime vuosina Rajamäentalo on ollut yleisölle avoinna kesäsunnuntaisin Nurmijärven opaskerhon ja Rajamäen kyläyhdistyksen vapaaehtoisvoimin.
Lähteenä on käytetty muun muassa "Rajamäell’ korkealla – Rajamäen kyläkirja"-teosta (2015).