Olipa kerran kasarmi ja se sijaitsi Turun Heikkilässä. Elettiin taannoista aikaa ja siihen aikaan tuli Nönnönnöön vuoro astua armeijan harmaisiin (juu oli ne harmaita silloin). Kello 16 reikäleipä oli Nönnönnöö päässyt spollien pyydyksen läpi kassulle ja ensitöikseen tuli komppanian vääpeliltä käsky hakea jumppakuutio rättivarastolta. Tietysti määrätty tupa löytyi kassun kolmannesta kerroksesta (tupa 60), joten siinä oli Nönnönnööltä heti luulot pois, kun sen kuution sinne ylös kieritti. Näin Nönnönnööstä tuli virallisesti alokas Nönnönnöö.
Ensimmäinen aamuherätys oli tietty mieleenpainuva ja äkkiäkös sitä paikan metkut ja jujut Nönnönnöökin oppi. Pinkat ja punkat oli särmiä kuin mikä ja kaappikin oli aina vimpan päälle järjestyksen mukainen. Nukkumassa oltiin kiltisti kello 22 reikäleipä. Hyviä vihjeitä nakkipiilosta Nönnönnöö sai naapurin gonatuvan korp. Hietaselta, joten sopi tulla vaikka PU ylik. Santalan etsimään. Ei varmaan löytänyt ainakaan vessavuorolla.
Aika kului verkkaisesti Nönnönnööllä perinteisesti kaikenlaista oppien ja joka paikkaan kiiruhtaen odottamaan. Onneksi sentään tuvan alikersantti oli varsin lupsakka kaveri. Kaikki tst:t Nönnönnöö suoritti hyvin, jollei nyt suinkaan parhaimmistoa ollut. Taisi siinä vahingossa vänrikki Koskela myöntää jopa ihan kultaisen ampumamerkinkin, olisikos tulos ollut 3 vajaa. Alokas Nönnönnöö käytti myös pelisilmää leirillä ja lämmitti sillä välin aliupseerien telttaa kun muut valloittivat pimeää kukkulaa. Näppärää jos pakkasta sattuisi olemaan se 25 astetta.
Aivan tositaistelija ei Nönnönnöö kuitenkaan ollut ja kyllähän sitä hänet tavattiin kerran jos toisenkin vuppia tai vemppaa ruinaamasta lääkintätuvalta. Mieleenpainuvaa oli tuvan lämärit korp. Korppi ja korp. Korkki. Eihän sitä osannut olla avaamatta herroista suutaan ja johan sitä taas Nönnönnöö löysi itsensä YP:n piiristä. Pekkaa ei sentään moisesta onneksi herunut, sillä muuten olisi saattanut punttis kutsua.
Aikanaan se kaksi kuukautta meni ja viimein Nönnönnööstä tuli Varsinais-suomen kantava voima, eli tkm. Nönnönnöö. Valat vannottiin juhlallisesti 15. päivä ja rynkkykin vaihtui aavistukseen isompaan peliin. Kokoa oli juu reippaasti enemmän, mutta ikää sitten senkin edestä. Ampujaksihan sitä jaoksen uusi ylik. Nevala Nönnönnöön sitten määräsi ja koitti parhaansa mukaan kouluttaa.
Niitä katistoja sitten vedettiin ees ja taas pitkin lepikoita ja vuoron perään tähdättiin vaijerilennokeita ja vuoron perään mielikuvituskoneita. Eihän tuolla kyllä taida saada kohdalleen sattumaan kuin tuurilla, mutta kaipa se jotain auttaa jos niitä on paljon. Vaakatasossa ampuminen taas saattaisi olla varsinkin tehokasta noin maajoukkoja ajatellen. Sitähän tupakaveri korp. Hauki myös kokeili kertaalleen ja taisi tulla ammunnan johtaja kers. Niskalalta pekkaa varsin pitkäksi aikaa, peräti 4 viikkoa. Myös autopuolen alik. Hautala jäi mieleen uskomattomien peruutustaitojensa ansiosta, sillä ei ollut kerta eikä ensimmäinen eikä kolmas, kun kaksipiippuista revittiin enemmän tai vähemmän syvästä ojasta takaisin tielle.
Aikanaan Nönnönnöön seikkailut armeijan harmaissa päättyivät ja oli aika siirtyä reserviin. Harmikseen Nönnönnöö sattui hukkaamaan passinsa johonkin kassun liepeille ja eipä sitä ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt. Jostain syystä mieleen jäi numero 9?
Happy hunting!
Chekkeristä tarkistetut natit!
