Naakka (Corvus monedula)
Koko ja ulkonäkö
Naakan pituus on 34–37 senttimetriä, siipiväli 64–73 cm ja paino 182–265 grammaa. Koiras painaa keskimäärin 233 g ja naaras 219 g. Puku on tummanharmaa ja kauempaa se voi näyttää kokotummalta. Kaulansivut sekä pää ovat vaaleamman harmaat. Silmät eroavat useimpien muiden lintujen silmistä, sillä tummaa pupillia ympäröi hopeanvalkoinen iiris. Nokka on selvästi pienempi kuin variksella. Kaula näyttää paksulta ja lyhyeltä sekä nokka pieneltä, mikä saa pään näyttämään typäkältä.
Sukupuolet ja ikäluokat ovat samannäköisiä, mutta nuoren naakan voi erottaa aikuisesta vähemmän kuluneiden siipi- ja pyrstösulkien perusteella. Aikuisten lintujen sulkasato ajoittuu pesinnän jälkeen heinä-elokuulle, jolloin ne vaihtavat koko höyhenpukunsa uuteen. Saman kesän poikaset vaihtavat pääosan poikaspuvustaan aikuispukuun loppukesän ja alkusyksyn aikana. Nuoren linnun iiris on ensin sinertävä ja muuttuu myöhemmin ruskeaksi, kunnes se seuraavana keväänä on vaaleanruskea tai harmaanvalkoinen, joskus ruskeatäplikäs, harvoin samanvärinen kuin aikuisen iiris.
Muuntelu
Etelä- ja Länsi-Euroopassa alalajin spermologus naakat ovat tummempia kuin nimialalajin. Koillis-Euroopan alalajin soemmerringii kaulansivu on vaaleampi, etenkin syyspuvussa. Pohjoisafrikkalaisen alalajin cirtensis puku on himmeämmän ja tasaisemman harmaa, ja kaulan vaalea kuvio on huomaamattomampi. Alalajien määrittäminen on hankalaa, koska esimerkiksi muuttavat linnut sekoittuvat Fennoskandiassa nimialalajiin.
Äänet
Naakan havaitsee helposti, sillä se on äänekäs. Normaali keskustelu- ja kutsuääni on melko lyhyt, napakka ja joskus karhea. Linnun perusääniin kuuluu töksähtävä ”kja”, kuten myös sarja kovempia usein toistettuja ”kjak”-ääniä, sekä venytetty ”kjaar” ja särisevämpi ”tshräär”. Varoitusääni on kiukkuinen, venytetty, käheä ”tsäähr”. Äänien voimakkuus ja yksityiskohdat vaihtelevat mielialan mukaan. Pariskunnat juttelevat usein hiljakseen keskenään kuherrellessaan savupiipun päällä. Suurista yöpymisparvista kuuluu kova ääni ennen kuin ne rauhoittuvat.
Levinneisyys
Naakka on levittäytynyt laajalle, noin 15 600 000 km²:n alueelle, josta yli puolet on Euroopassa. Myös sen populaatio on suuri: Euroopan kannaksi on arvioitu 5 200 000–15 000 000 yksilöä ja koko maailman kannaksi 20 000 000–100 000 000 yksilöä. Vaikka naakan globaalista kannankehityksestä ei ole tarkkoja tietoja, on todisteita, että sen yksilömäärät olisivat vielä kasvussa.
Naakkaa tavataan koko Euroopassa Islantia, Maltaa, Fennoskandian pohjoisosia sekä korkeimpia vuoristoja lukuun ottamatta. Pesimäalueidensa pohjoisimmista osista naakka poistuu talveksi, ja joillakin alueilla, kuten Portugalin rannikolla ja Lähi-idän pohjoisosissa sitä tavataan vain talvehtivana.Aasiassa naakkaa esintyy Kiinassa, Mongoliassa, Kazakstanissa, Venäjällä, Afganistanissa, Irakissa, Iranissa ja Israelissa, sekä valtioissa, jotka ovat näiden ja Euroopan välillä. Afrikassa naakkaa tavataan Marokon ja Algerian pohjoisimmissa osissa.
Ilmastonmuutoksen seurauksena naakan uskotaan leviävän huomattavasti pohjoisemmaksi ja sisämaahan.
Levinneisyys Suomessa
Naakkakanta on vahvimmillaan Etelä- ja Länsi-Suomessa, Itä-Suomessa ja Oulun läänissä harvempi ja Lapin läänissä vain sen etelä- ja lounaisosissa. Suomen pohjoisempia pesimäpaikkoja ovat muun muassa Rovaniemi ja Kemijärvi. Suomen naakkakanta on 80 000–130 000 yksilöä, josta 5 000–10 000 paria pesii Varsinais-Suomessa. Se on osittaismuuttaja: enemmistö naakoista muuttaa loka-marraskuussa Etelä-Itämeren alueelle, osa Alankomaihin ja Belgiaan saakka, ja palaa maalis-huhtikuussa. Varsinais-Suomessa kevään päämuutto tapahtuu maaliskuun lopussa ja syksyn päämuutto lokakuun puolimaissa, jolloin Vakka-Suomen rannikolla tavataan jopa 7 000 Ahvenanmaan suuntaan muuttavaa yksilöä päivän aikana. Varsinais-Suomessa talvehtii runsaasti naakkoja, Turussa ainakin pari tuhatta. Suomen talvikanta on kaatopaikkojen ansiosta kasvanut viime vuosikymmeninä. Kaatopaikkojen vähenemisen takia muuttavan kannan osuus luultavasti kasvaa tulevaisuudessa.
Elinympäristö
Naakka viihtyy lähellä ihmistä, ja se on kulttuuriympäristöjen lintu, mutta sitä tavataan myös lehti- ja sekametsissä, joissa on pesimiseen sopivia koloja. Varsinais-Suomen tihein kanta pesii Ruissalossa, jossa 1980–1990-luvuilla pesi luonnonkoloissa noin 50 paria. Se elää paikallisesti myös vuoristossa. Muita alueita ovat metsät ja ruohomaat subtrooppisilla, kuivilla trooppisilla ja lauhkeilla alueilla. Sitä tavataan myös merenrannikoiden kallioseinämillä ja kivikkoisilla saarilla.
Lisääntyminen
Naakka on pariuskollinen, ja pari on tiivisti yhdessä koko elämänsä ajan. Naakkapari kihlautuu jo noin kahdeksan kuukauden ikäisenä mutta on sukukypsä tavallisesti vasta kaksivuotiaana. Parin kihlautuminen valikoituu siten, että naaras on aina koirasta alempiarvoinen. Se pesii useimmiten yhdyskunnissa ja tekee pesän rakennuksien ja puiden onkaloihin, piippuihin, ilmanvaihtoventtiileihin, palokärjen koloihin ja uuttuihin sekä suurireikäisiin pönttöihin. Luonnonpesät ovat vanhojen puistojen ja lehtimetsien puiden koloissa, mutta myös luolissa ja kallionhalkeamissa. Ennen ihmisen rakennelmia naakka asuikin kalliojyrkänteillä, palokärjen koloissa ja maakoloissa. Itse pesä on rakennettu heinänkorsista ja oksista ja se on vuorattu höyhenillä, karvoilla, villalangan pätkillä, paperin- ja muovinpalasilla sekä mudalla. Sekä koiras että naaras osallistuvat rakentamiseen niin, että koiras tekee pääosan rungosta ja naaras vuorauksesta.
Naaras munii neljästä seitsemään, keskimäärin viisi ja harvoin kahdeksan, vaaleansinivihreää, tummatäpläistä munaa huhtikuun lopulla tai toukokuussa, ja hautoo niitä 17–20 vuorokautta. Munan keskikoko on 34,0*24,7 mm. Muninta tapahtuu yleensä päivittäin, mutta joskus naaras voi pitää jopa kolmen päivän tauon. Haudonta alkaa jo heti ensimmäisen munan ilmestyttyä, joten poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Usein nuorin poikanen on paljon muita pienempi, mikä johtuu myös siitä, että naaras poistuu pesästä pitkiksi ajoiksi varhaisimpien poikasten jo kuoriuduttua. Koiras tuo hautovalle naaraalle ruokaa ja voi itsekin joskus hautoa lyhyitä aikoja. Emot ruokkivat poikasia pesässä 28–32 vuorokautta ennen kuin viimeiset poikaset lähtevät pesästä, usein heinäkuun alussa.. Ne oppivat kunnolla lentämään 35 päivän ikäisinä. Naakka saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana, joskus jo yksivuotiaana.
Pönttö
Naakat pesivät myös ihmisen rakentamissa linnunpöntöissä. Usein pöntöt ripustetaan puistojen puihin tai rakennuksiin, esimerkiksi kirkkoihin. Naakan pöntön lentoaukon halkaisija on 8,5 cm, pöntön sisähalkaisija 18–20 cm, pöntön ulkoseinän korkeus 50 cm ja lentoaukon keskipisteen etäisyys katosta 10 cm. Naakan pönttö tulee ripustaa 4–6 metrin korkeuteen. Samanlaisissa pöntöissä pesii myös helmipöllö ja uuttukyyhky.
Käyttäytyminen
Naakat ovat sosiaalisia lintuja. Ne etsivät ruokaa parvissa ja kerääntyvät etenkin syksyisin suuriin yöpymisparviin metsiköihin ja puistoihin. Parvia esiintyy ympäri vuoden. Parvissa on tarkka arvojärjestys, jonka mukaan ne sekä ruokailevat että valitsevat yöpymis- ja pesimäpaikan. Laji on luottavainen ihmiseen etenkin alueilla, jossa sitä ei ole vainottu. Koska naakka on pariuskollinen, ne liikkuvat usein pareittain parvissakin. Naakka kävelee reippaasti ja melko suoraviivaisesti pystyhkössä asennossa.
Naakkojen on todettu osaavan käyttää ja tehdä työkaluja simpanssien ja uudenkaledonianvaristen tavoin. Cambridgen ja Queen Maryn yliopistojen tutkijat ovat tutkineet naakan päättelykykyä laboratorio-olosuhteissa. Naakat oppivat pudottamaan kiven alustalle, josta niille putosi ravintoa. Jos naakoilla ei ollut saatavilla kiveä, ne käyttivät tikkua, jota ne jopa työstivät tarkoitukseen sopivaksi. Toisessa kokeessa naakat noukkivat ruokaa putkesta koukkutikulla ja jopa taivuttivat suoran tikun koukuksi saadakseen ruokaa. Linnut eivät olleet nähneet aikaisemmin mitään esimerkkejä työkalujen käytöstä, ne olivat syntyneet ja kasvaneet tarkoin säädellyssä laboratorioympäristössä. Luonnossa naakkojen ei ole havaittu käyttävän työkaluja.
Naakat oppivat ja muistavat variksen tavoin asioita ja voivat opettaa niitä parven muille jäsenille, jolloin hyödyllistä tietoa voi siirtyä jopa sukupolvelta toiselle. Nobelin lääketieteen palkinnon yksilöiden järjestäytymistä ja esille tulosta sekä eläinten sosiaalisen käyttäytymisen malleja koskevista tutkimuksistaan vuonna 1973 saanut Konrad Lorenz kuvaa kirjoissaan muun muassa seuraavaa: kantaessaan kerran kädessään mustia uimahousuja hänen kimppuunsa hyökkäsi kotitalon naakkaparvi. Naakat luulivat Lorenzin kantaneen kuollutta naakkaa. Vuosia tapahtuman jälkeen, kun yksikään tapauksen nähnyt naakka ei ollut enää elossa, naakkaparvi varoi yhä kyseistä puutarhan nurkkausta. Lorenz havaitsi erään tapauksen, jossa vanha naaras pariutui nuoremman koiraan kanssa, koska yhdyskunnassa ei sillä hetkellä ollut sitä vanhempia koiraita. Tämä naaras käyttäytyi maskuliinisesti eivätkä parin munat olleet hedelmällisiä. Kolmantena vuonna yhdyskuntaan asettui vanha koiras, jonka kanssa naaras pariutui, ja sen käytös muuttui naaraalle tyypilliseksi. Nuori koiras jäi kuitenkin mukaan kuvioihin ja ne elivät sitten kolmisin.
Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin kesyjen naakkojen käyttäytyvän eri lailla, kun paikalla oleva ihminen katsoo niitä, verrattuna tilanteeseen, jossa paikalla oleva ihminen ei katso niitä. Muilla eläimillä vastaavaa ei ole todettu ennen tätä. Käyttäytymisen muuttuminen johtui nimenomaan paikalla olleen ihmisen silmien asennosta, ei pään asennosta. Naakat ovat sosiaalisia lintuja ja todennäköisesti käyttävät silmiään kommunikoidessaan, samaan tapaan kuin ihmiset.
Euroopan vanhin rengastettu naakka oli 19 vuotta ja 11 kuukautta vanha, ja se löydettiin Tanskasta kuolleena.
Ravinto
Naakka on kaikkiruokainen: kesäisin sen ruokavalioon kuuluvat muun muassa hyönteiset, etanat ja lierot, syksyisin vilja, marjat ja hedelmät. Se käy myös kaato- ja ruokintapaikoilla. Monin paikoin sille kelpaavat myös muiden lintujen munat ja poikaset, vaikka se ei ole läheskään niin paha pesärosvo kuin varis tai närhi. Eräät naakkayksilöt ovat oppineet nokkimaan kuoliaaksi räkättirastaan vasta pesästä lähteneen poikasen ja käyttämän sen ravinnokseen.
Suojelu ja lainsäädäntö
Ympäristöministeriön vahvistaman luonnonsuojelulain (1096/1996) 59 §:n nojalla rauhoitetun naakan ohjeellinen arvo on 101 euroa. Suomessa alueelliset ympäristökeskukset ovat myöntäneet poikkeuksia rauhoitusmääräyksistä viljelmille ja karjankasvatukselle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi.
Naakkojen rengastuksen avulla selvitetään muun muassa populaation rakennetta, elinikää, poikastuottoa ja pariuskollisuutta.
Naakka kulttuurissa
Naakkaa on pidetty kuoleman ennelintuna. Vuonna 1628 ammuttiin naakka Naantalin birgittalaisluostarin katolta, panos sytytti kirkon palamaan ja se paloi kokonaan. Nykyään seurakunnatkin suhtautuvat myönteisesti naakkaan ja rakentavat usein niille pesäpaikkoja kirkkoihin korjausten yhteydessä.
Naakka on Varsinais-Suomen maakuntalintu ja Muhoksen kunnan nimikkolaji. Sauvon kunnan vaakunassa on naakan kuva.
Lähdeaineisto: Wikipedia
Metsoreitti kätkösarja
Tämä kätkö on osa Metsoreitti kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkanvarrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta Metsoreitti - Metso